Sairaanhoitajalla on lakisääteinen velvoite ylläpitää hoitotyön – mukaan lukien lääkehoidon – osaamistaan. Potilailla taas on oikeus hyvään ja turvalliseen, kokonaisvaltaiseen hoitoon. Lääkehoidon turvallinen toteuttaminen edellyttää lääkehoidon vankkaa osaamista. Lääkehoidon osaamisen ylläpitäminen ja lääkelaskuista selviytyminen ovat tärkeimpiä sairaanhoitajan työn perustoja.

l--kelaskut

Lääkehoito on altis poikkeamille – maalaisjärki ja matematiikka pelastavat

Lääkehoitoon liittyy aina inhimillisen virheen vaara: arviolta joka viides lääkkeenanto on virheellinen. Pitkät työvuorot, epäselvät ja häiriöalttiit lääkkeenjaon tilanteet sekä esimerkiksi puutteelliset määräykset, potilastiedot ja virhe lääkelaskussa vaikuttavat merkittävästi potilasvahinkojen määrään.

Suomalaistutkimusten mukaan sekä sairaanhoitajaopiskelijat että sairaanhoitajat kokevat lääkelaskut vaikeiksi.

Sairaanhoitajien lääkelaskuihin liittyvät asenteet ja mielikuvat ovat kielteisiä, koska laskut koetaan ahdistaviksi ja matemaattiset taidot riittämättömiksi.

Lääkelaskuissa ei kuitenkaan mitata ainoastaan matemaattista osaamista, vaan kyse on laajemmasta hahmottamisesta ja päättelykyvystä – hoitotyön ammattilaisen on osattava käyttää ”matikkapään” lisäksi maalaisjärkeään suhteuttamalla lääkelaskun tulokseksi saamansa vastauksen esimerkiksi potilaan kokoon, ikään ja lääketarpeeseen.

Kannattaa pohtia, voiko potilaalle (minkä ikäiselle tai kokoiselle tahansa, miten voimakkaassa kivussa tahansa) antaa 250 millilitraa fentanyyliä suoraan suoneen kerta-annoksena. Entä voiko lapselle antaa yskänlääkemikstuuraa 10 litraa kahdesti vuorokaudessa?

Lääkelaskujen tyyppivirheet

Sairaanhoitajille haastavimmiksi lääkelaskutehtäviksi ovat osoittautuneet infuusionopeus-, liuos- ja laimennoslaskut. Tyypillisimmässä lääkitysvirheessä potilas saa väärän annoksen lääkettä, mikä saattaa johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin. Poikkeama liittyy todennäköisesti lääkelaskuvirheeseen, jossa annosmäärää laskettaessa on tehty laimennus- tai pilkkuvirhe.

Annoslaskuissa onkin erotettava kymmenes- ja sadasosat toisistaan ja hahmotettava, onko kyseessä 0,2 milligrammaa tai 0,2 millilitraa. Nämä menevät usein sekaisin – ajatellaan, että milligramma vastaa millilitroja.

Yleisimpiä laskuvirheitä ovat lisäksi:

• yhtälön muodostamisessa ja verrannon käytössä tapahtuneet virheet
• vastauksen antaminen väärässä yksikössä (kun vastaus pitää antaa millilitroina, se annetaankin litroina tai milligrammoina)
• yksikönmuunnosvirheet (milligrammoista ei saada muunnettua mikrogrammoja tai toisinpäin)
• peruslaskuvirheet, kuten kerto- ja jakolaskutoimituksissa tapahtuvat huolimattomuusvirheet (4,2 milligrammaa kerrottuna neljällä ei ollutkaan 168,0 milligrammaa eikä 240 millilitraa vuorokaudessa neljään annokseen jaettuna 80 millilitraa per annoskerta).

Miten lääkelaskuvirheet voidaan välttää?

Lääkelaskuja kannattaa harjoitella aktiivisesti jo opiskeluaikana. Mitä enemmän laskuja laskee, sen luontevammaksi ja sujuvammaksi toiminnot ja erilaiset laskutavat tulevat. Lääkelaskuihin on saatavilla tukea ja täydennyskoulutusta, lisäksi kannattaa esimerkiksi perustaa oma lääkelaskukerho, jossa kinkkisiä laskutoimituksia pähkäillään yhdessä.

Ideaali lääkelaskutilanne on häiriötön, rauhallinen ja yksinäinen – liiallisen hälinän ja kiireen on todettu olevan suurin syy lääkepoikkeamille.

Hoitoyksikön vuorokausilääkkeenjako kannattaa sopia toteuttavaksi aamuvuorossa, eikä ainakaan jättää myöhäiseen ilta- tai yövuoroon. Yövuoro on kriittisintä aikaa virheille!

Laskun tuloksen kohdalla tulee aina palata tehtävänantoon ja pohtia, onko tulos oikeasti mahdollinen, ovatko pilkut oikeissa paikoissa ja mikro- ja milligrammamuunnokset oikein. Sairaanhoitajan pitää osata puntaroida, voiko insuliinihoitoisen diabeetikon insuliinin kerta-annos olla 2 millilitraa tai sydänoireisen potilaan digoksiinimäärä 80 milligrammaa.

Lääkehoidon tentin suorittamisvaatimus ei ole epäluottamuslause

Turvallinen lääkehoito tarkoittaa sitä, että potilas saa oikean lääkkeen, oikeaan aikaan ja oikein annosteltuna. Turvallisen, oikea-aikaisen lääkehoidon päätavoite on taata potilaalle mahdollisimman vähäiset lääkehoidosta aiheutuvat haitat.

Lääkehoitoa määrittävät lait ja asetukset, ja terveydenhuollon toiminnan tulee olla hyviin toimintakäytäntöihin pohjautuvaa ja vahvaan näyttöön perustuvaa. Lääkehoidon osaamisen varmistamiseksi on olemassa erilaisia lääkehoidon ja lääkelaskutenttejä, jotka hoitoalalla työskentelevä joutuu suorittamaan ennen lääkehoidon toteuttamislupaa.

Lääkehoitotentin suorittamisvelvollisuutta ei ole määritelty kenenkään kiusaksi – sen tarkoituksena on taata potilaalle turvallinen hoito ja sairaanhoitajalle oman osaamisen varmistus.

Se on myös mahdollisuus osoittaa työnantajalle, että osaa toteuttaa hoitotyötä monipuolisesti ja turvallisesti.

Tentti laaditaan sen mukaan, millaista osaamista eri hoitotyön yksiköissä tarvitaan. Yleensä lääkehoidon tenttiin osallistutaan kolmen tai viiden vuoden välein. Ennen tenttiä kannattaa perehtyä tarkoin koemateriaaliin, laskea lääkelaskuja ja tutustua oman työyksikkönsä lääkehoitosuunnitelmiin. Myös lääkehoidon verkkokursseihin, lääkelaskuesimerkkeihin ja vanhoihin tenttikysymyksiin kannattaa tutustua!

Tarttumapinnoilla

Minna

Blogin tekstin tarjoaa Skhole
Skhole on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan verkkokoulutuspalvelu, joka kulkee mukana sekä koulutuksen järjestäjän että työntekijän matkalla. Palvelu sopii täydennyskoulutukseen niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yrityksille kuin opiskelun tueksi alan opiskelijoille.
Kokeile Skholea kaksi viikkoa ilmaiseksi!