Hiljainen tieto on näkymätöntä pääomaa – laitetaan hyvä kiertämään!
”Tiedämme enemmän kuin pystymme kertomaan”, kiteytti hiljaisen tiedon keksijänä pidetty Michael Polanyi hiljaisen tiedon olemuksen. Polanyin mukaan ihmisillä on paljon tietoisuutta, jota ei osata ilmaista tai pukea sanoiksi. Hän on verrannut tietoisuutta jäävuoreen – tietoisuudesta näkyy vain huippu, suurin osa jää veden pinnan alapuolelle.
Hiljaisesta tiedosta (tacit knowledge) puhuttaessa käytetään usein myös termiä ”piilevä tieto”, joka kuvaa hyvin hiljaisen tiedon näkymättömyyttä. Usein hiljainen tieto on ikään kuin piilossa tai unohduksissa useiden kerrosten alla, kunnes se nostetaan esille tunnistettavaksi ja nähtäväksi. Hiljaisen tiedon voidaan sanoa olevan myös tiedostamatonta. Se on hyvin henkilökohtaista tietoa, joka näyttäytyy usein arvoina, aavistuksina, tuntemuksina ja intuitiona. Sitä voi olla vaikea itse tunnistaa tai pukea sanoiksi.
Hiljanen tieto on subjektiivista ja se näkyy toiminnassa tapoina, rutiineina, käytäntöinä ja tuntemuksina.
Hiljainen tieto ohjaa ja säätelee kaikkea toimintaa, vaikkei sitä aina tiedostetakaan. Sen vaikutus asiantuntijan toimintaan ja valintoihin on automaattista, myös luonnollista. Hiljainen tieto on usein intuitiivista, ei-sanallista tietämystä. Tietämys karttuu toiminnan ja kokemuksen kautta ja se perustuu tunteeseen ja vakuuttuneisuuteen tietämisestä. Tämä puolestaan näkyy varmuutena työtavoissa ja toiminnassa.
Hiljainen tieto yhdistetään usein mestari-oppipoika-suhteeseen, jossa ei-sanallista, näkymätöntä tietoa siirtyy opettajalta oppilaalle perustoiminnan ja opettamisen yhteydessä. Toomin (2008) mukaan hiljaisen tiedon olemassaolon tiedostaa ja tunnistaa vasta, kun jotain poikkeavaa tapahtuu, esimerkiksi henkilöstö- tai organisaatiomuutosten myötä. Säilyttääkseen kilpailukykynsä on tärkeää, että organisaatiossa syntyy koko ajan uutta tietoa. Uuden tiedon syntyminen taas edellyttää poikkeuksetta vuorovaikutusta yksilöiden ja ympäristön kanssa: yksilöiden tulee viettää aikaa toistensa kanssa, jotta osaamista voidaan jakaa ja ”prosessoida” yhteiseksi näkemykseksi eli uudeksi tiedoksi. Tässä hiljaisella tiedolla on merkittävä rooli.
Miten hiljainen tieto sitten liittyy terveydenhuoltoalaan?
Sosiaali- ja terveysalalta siirtyy parhaillaan ja lähivuosina paljon työtekijöitä eläkkeelle. Ikääntyneellä hoitajalla koetaan olevan enemmän tietoa ja kokemusta erilaisten ihmisten kohtaamisissa ja tilanteiden hallinnassa. Ja juuri omista kokemuksistaan ammentamalla nämä kokeneet työntekijät löytävät eri tilanteisiin sopivat toimintatavat. He osaavat toimia intuitioon pohjautuen, oletko huomannut? Kokemuksen ja tietämyksen kautta syntyy hiljainen tieto. Hiljaisen tiedon näkyväksi saattaminen ja sen siirtäminen taas ovat oppivan organisaation perusta.
Oppiva organisaatio kykenee jatkuvasti sopeutumaan, muuttumaan ja uudistumaan ympäristön vaatimusten mukaisesti. Se oppii kokemuksistaan ja kykenee tarvittaessa nopeasti muuttamaan toimintatapojaan. Henkilöstö on sitoutunutta, ja organisaatiokulttuuri tukee avoimuutta, luottamusta ja osallistumista. Oppivassa organisaatiossa ”hyvä laitetaan kiertämään” – tämän päivän tietojohtamisen haasteena on saada yksilön ja organisaation hiljainen tieto kerättyä, tehtyä näkyväksi ja helposti jaettavaksi.
Hiljaisen tiedon, osaamisen, jakaminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Se edellyttää ohjausta, uudenlaisia työtapoja tai -menetelmiä, myös avointa ja luottamuksellista ilmapiiriä. Ympäristöä, jossa jokainen yhteisön jäsen uskaltaa jakaa kokemuksiaan ja näkemyksiään. On myös ymmärrettävä, ettei hiljainen tieto häviä, vaikka sen jakaa muille.
Tätä voi (ja pitää) soveltaa muun muassa opiskelijan ohjauksessa ja uuden työntekijän perehdytyksessä: hiljaisen tiedon jakamista edistävät menetelmät perustuvat usein asiantuntijan ja aloittelijan väliseen vuorovaikutukseen. Oman hiljaisen tietonsa avulla asiantuntijan tehtävänä on tukea ja edistää aloittelijan hiljaisen tiedon rakentumista ja siten asiantuntijuuden kehittymistä eri toimintaympäristöissä.
Hiljaisen tiedon jakamiseen liittyy haasteita
Hiljaisen tiedon jakamiseen liittyy haasteita esimerkiksi siihen, että tiedetään enemmän kuin pystytään kertomaan. Otalan (2008) mukaan haasteellista on, että hiljaista ja tietoista tietoa ei ole helppo erottaa toisistaan. Haasteena osaamisen jakamisessa on myös epävarmuus yksilön tarpeellisuuden jatkuvuudesta ja siitä johtuva tiedon pimitys. Hullua kyllä, mutta joskus on jopa inhimillistä suojata omaa osaamispääomaansa!
Hiljaisen tiedon ja osaamisen jakaminen työyhteisössä ja opiskelijan ohjauksessa edellyttää, että asiantuntijuutta jakava kokee työpaikkansa ja asemansa turvatuksi nyt – mutta myös tulevaisuudessa – eikä hyvää ja luottamuksellista ilmapiiriä tule väheksyä hiljaisen tiedon jakamisen edistämisessä. Haasteisiin voidaan vastata myös esimerkiksi palkitsemisella, ja hiljaisen tiedon jakaminen voisi olla yksi palkitsemisen perusteista, vaikka se saattaakin olla vaikeaa.
Vanhan sanonnan mukaan: Sitä saa, mitä mittaat, ja se toistetaan, mistä palkitaan. Laitetaan hyvä kiertämään organisaation osaamisen ja kilpailukyvyn takaamiseksi!
PS. Kerro minulle esimerkkejä, millä tavoin kokenut terveydenhuollon konkari on työssään käyttänyt intuitiota!
Tartumapinnoilla
Minna
Lähteet: