Muutos aiheuttaa tarvetta oppia monet asiat uudelleen. Sanonta, ”sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa”, ei pidäkään aina paikkaansa. Sosiaali- ja terveysalalla moni asia ja ohjeet sekä käytännöt muuttuvat, kun niistä saadaan lisää tietoa. Näyttöön perustuva tieto on aina siinä hetkessä parasta tietoa, mutta päteväkin tieto vaatii jatkuvaa päivittämistä.

Miksi kaiken aina pitää muuttua, elvytysohjeidenkin?

Elvytysohjeet päivitetään viiden vuoden välein. ILCOR ja European Resuscitation Counsil (ERC) tuottaa elvytyksen ja ensiavun ohjeet Euroopan alueelle. Ohjeiden perusteella kukin maa laatii omat kansalliset ohjeensa, kuten Suomen elvytysneuvosto, jonka oheisiin perustuu elvytyksen Käypä hoito -suositus ja Suomen Punaisen Ristin ohjeet. American Heart Association (AHA) taas ohjeistaa omalla alueellaan ensiapua ja elvytystä.

Ohje kopioitu käsin alkuperäisen oppaan tekstistä ysikyttluvun kalvolle ensiavun ja terveystiedon kouluttajan, Katri Thurmanin toimesta.

Ohjeita päivitetään uusimman tutkimustiedon valossa. Myös muu ensiapuohjeistus tarkistetaan säännöllisin väliajoin, kun lisää tutkimustietoa saadaan. Kunakin aikakautena toimitaan siten, kuten parhaaksi luullaan. Eli luullaan valistuneesti ja samalla luotetaan viimeisimpään parhaaseen tietoon.

Toteutetun elvytyksen ja muun kliinisen toiminnan tulosten myötä tuotetaan taas tutkijoiden käsiteltäväksi uutta tietoa, joka sitten taas käynnistää muutoksen.

Mikään terveydenhuollon ohje tai käytäntö ei ole absoluuttinen totuus, vaan valistunein tieto ja joskus arvauskin, kunnes toisin todistetaan.

Tämän blogin otsikon olen poiminut erään ensiapukoulutettavani kommentista. Olin tuon työpaikan työntekijöitä kouluttanut useita vuosia säännöllisesti ja eräänä kertana yksi koulutettavista totesi, että: "Ensiavussa ei tule koskaan valmiiksi, vaan sen minkä nuorena oppii, se vanhana haittaa".

Haittana ajattelen kuitenkin enemmänkin olevan sen, jos luullaan, että kerran opittu on ikuisuuksiin asti voimassa. Kaikkea osaamista tulisi päivittää säännöllisesti, sekä tietoja, että taitoja.

Oppiiko ”vanha koira enää uusia temppuja”?

Kun aloitin 1998 SPR:n Hyväksymänä ensiapuopettajana (HEO/ETK), opetin tuolloin muun muassa, että ”onnettomuustilanteessa juostaan lähimpään taloon soittamaan apua”. Elvytysohjeet olivat tuolloin aika erilaiset aina elvytysprotokollasta ja paineluiden määrästä lähtien.

3 Koota on enää kaksi ja monet muutkin muistisäännöt ovat menneet uusiksi ja uutta ohjetta pukkaa vähintään viiden vuoden päästä.

Sittemmin uuden tiedon valossa 3 K:ta on enää 2, raajoja ei enää kohotella ja kännykkä on apuna, tukena ja turvana ihan kaikilla. Sydäniskuri, eli kansainvälisemmin defibrillaattori, on kaikkien saatavilla esimerkiksi ruokakaupoissa. En edes muista, kuinka monin eri ohjein olen vuosien aikana kouluttanut ensiavun saloihin satoja ihmisiä, mutta "se, joka vanhoja muistelee...".

Elvystysohjeet ja elvytyksen Käypä hoito -suositus päivitettiin vastikään. Uusitut ohjeet eivät tuoneet minulle mukanaan mitään järisyttäviä muutoksia, mutta sisältävät kuitenkin painotuksia merkityksellisimpiin asioihin. Huokaisin helpottuneena, ettei tarvitse opettaa selkärankaansa taas uusiin juttuihin.

Muistan muun muassa, kuinka hankalaa oli oppia kokonaisen litran sijasta puhaltamaan vain puolet. Enää ei siis tarvitse niinkään puhaltaa, vaan ”kyllästyneen huokaisun” verran riittää. Pitäisikö siis palata vanhaan termiin ”tekohengitys”? Ei sentään, koska puhalluselvytyksestäkin on ristiriitaista tietoa, joskin hukkuneet ja hengityspulman vuoksi elottomat kyllä hyötyvät juuri puhalluksista.

Poisoppiminen vanhasta edellyttää tietoista oppimista, harjoittelua ja toistoja.

Jos on oppinut jotain jo hyvin syvälle "selkäytimeen", voi poisoppiminen olla haastavaa. Tietoisen harjoittelun ja toistojen avulla kuitenkin oppii ja minäkin olen jo poisoppinut vanhan "palkeet täysillä puhalluksen" pois.

Meillä on velvollisuus osaamisen päivittämiseen

Sosiaali- ja terveysalalla tarvitsemme laadukkaan hoidon toteuttamiseen tietoja ja taitoja. Meidän ammattilaisten tulee jo lainsäädännönkin mukaan ylläpitää osaamistamme ja taitojamme. Meidän tulee suorittaa monelaisia lupia; lääkehoitopasseja, saattohoitopasseja, laitepasseja, ergonomiapasseja jne. Passien avulla työnantaja varmistaa hoidon laadun.

Mutta entäpä ne uudistetut ohjeet, joita ei passein suoriteta? Kuinka moni on muun muassa tarkistanut viimeisimmät kohonneen verenpaineen Käypä hoito -suositukset, jotka päivitettiin syksyllä 2020? Tämä päivitetty ohje, lukuisien muiden lisäksi jää tiedostamatta, ellei aktiivisesti seuraa alan uutisointia tai tarkista tietojaan, tai edes silloin tällöin käy kurkkaamassa näyttöön perustuvia hoitosuosituksia.

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään?

En tiedä oliko Tanskalaista jalkapalloilija Christian Erikseniä elvyttäneet päivittäneet viimeisimpien elvytysohjeiden mukaan elvytystaitojaan, mutta tulos oli kuitenkin hyvä. Dramaattista tapahtumaa paikan päällä ja kotikatsomoissa seuranneet saivat huokaista helpotuksesta - elämä ja peli jatkuivat. Keskeistä oli välittömästi aloitettu elvytys ja osaaminen ja ennakoiva harjoittelu sekä valmistautuminen. Toiminnastaan paikalla olleet auttajat ansaitsevat huimat ablodit.

Työ on kiireistä eikä aika toki riitä jatkuvasti hoitosuosituksien selaamiseen. Siksi omaehtoinen tai työnantajan mahdollistama koulutus on tärkeää ja sille on varattava aikaa. Verkkokursseilla voi osaamistaan päivittää helposti ajasta ja paikasta riippumatta, Skholen verkkokurssit ovat helppo mahdollisuus osaamisen päivittämiseen.

Taidot pysyvät yllä säännöllisellä harjoittelulla ja asenteella on väliä

Kokeneena ensiapuopettajana olen edelleen sitä mieltä, että taitojen oppiminen, kuten painelu ja puhalluselvytys, edellyttävät käytännön harjoittelua. Tieto antaa perustan kysymyksiin miksi ja harjoittelu täydentää vastaamalla miten. Tämä käytännön harjoittelu on yhtä tärkeää kaikkien kliinisten taitojen osalta ja osaamista pitää ylläpitää aktiivisesti.

Milloin sinä viimeksi olet muun muassa mitannut verenpaineen manuaalisesti? Osaisitko? Tarvitseeko osata?

Jos pidämme tiukasti kiinni periaatteesta, että ”näin täällä on aina tehty” tai ”näin minä olen sen oppinut” tai ”olen sen jo kerran tehnyt”, saatamme kyllä saada potilasta autettua jollakin tavoin, mikä sinäänsä on hyvä.

Jos kuitenkin rohkeasti tarttuisimme uuteen tietoon ja näkisimme vaivaa uuden oppimisen eteen, voisimme auttaa vieläkin tehokkaammin ja laadukkaammin sekä ehkä myös itsellemme helpommalla tavalla. Päivitetty osaaminen on pätevää tietyn ajan, kunnes jälleen tulee se hetki, että aloitamme taas oppimaan asian uusiksi. Kyllä se ”vanha koirakin” uudet temput oppii, mutta tarvitsee siihen oman aikansa ja motivaation.

"Oppia ikä kaikki" on tähän pätevä vanha kansansanonta. Tähän blogiin on eksynyt näitä kansansanontoja. Osa sanonnoista on vielä kelposia, mutta useita pitäisi päivittää.

Pidetään osaamistamme ja taitojamme yllä! Niin minäkin jälleen tein päivittämällä ensiapuopettajapätevyyteni.

Meistä kuka tahansa voi olla se, jonka apua tarvitaan yllättävissäkin tilanteissa, töissä sekä lomalla.

Iloa uuden oppimiseen ja vanhan poisoppimiseen!

Katri Thurman on pulppuvan pirskahteleva, luova ja innostuva ekstrovertti sekä multitaskaaja-ajattelija. Katri on terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja, hoitotyön opettaja, tietokirjailija ja työnohjaaja STOry. Katri harrastaa vapaa-ajallaan opintojen ja muun lisäksi teatteria, josta hän saa eväitä opetustyöhön. Katri on kiinnostunut hoitotyön ja pedagogiikan ajankohtaisuuksista, digitalisaatiosta, työhyvinvoinnista, vuorovaikutuksesta ja etiikasta sekä arvoista ja näitä hän pohtii blogissaan.

Blogin tekstin tarjoaa Skhole
Skhole on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan verkkokoulutuspalvelu, joka kulkee mukana sekä koulutuksen järjestäjän että työntekijän matkalla. Palvelu sopii täydennyskoulutukseen niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yrityksille kuin opiskelun tueksi alan opiskelijoille.
Kokeile Skholea kaksi viikkoa ilmaiseksi!