”Se oli sellainen koronavuosi” – pandemia hoitotyön ammattilaisten silmin

Hoitotyön ammattilaiset ovat olleet kovilla. Viimeinen vuosi voitaisiin nimetä osuvasti joko korona- tai pandemiavuodeksi: aika tarkkaan tasan vuosi sitten korona tuli ja myllersi tutun ja turvallisen arjen.

Vuosi on ollut työläs, kuormittava ja kaikin puolin raskas. Sitä ovat siivittäneet epätietous, epävarmuus ja pelko. Väestön kokemat ahdistuneisuus- ja masennusoireet ovat kolminkertaistuneet Covid-19-pandemian aikana. Tämä käy ilmi niin Oslon yliopiston tekemästä tutkimuksesta kuin YK:n tekemästä selvityksestä. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan maailmalta kerätty tieto osoittaa, että ahdistuneisuuden ja masennuksen oireet ovat kasvussa gloabaalisti.

Haavoittuvimmassa asemassa ovat tutkitusti ikääntyneet, lapset ja nuoret sekä he, joilla on jo taustalla hankaluuksia arjesta selviytymisestä, mielenterveysongelmia tai perussairauksia.

Mielenkiintoisinta on, että monissa tutkimuksissa on todettu myös sote-alan ammattilaisten lukeutuvan kaikkein haavoittuvimpaan ryhmään.

Ammattilaisilla on painava työtaakka, ja he joutuvat tekemään vaativia päätöksiä sekä huolehtimaan itse tartunnalta suojautumiselta. Sote-alan ammattilaisilla on todettu ahdistuneisuutta ja masennusoireita sekä yleistä väsymystä, jotka liittyvät erityisesti:

• COVID-19-altistukseen
• Epidemiologisiin kysymyksiin ja tiedon puutteeseen
• Aineellisiin resursseihin
• Henkilöresursseihin
• Henkilökohtaisiin tekijöihin.

Helsingin Sanomissa todettiin taannoin osuvasti, että ”hoitajat pitävät yhteiskunnan toimintakunnossa, mutta joutuvat kantamaan kovinta sairastumisriskiä”.

Korona ajoi ammattilaiset äärirajoille

Sain haastatella muutamia sote-alan ammattilaisia pandemia-ajan työstä, työssä jaksamisesta ja hoitotyön arjesta. Pienimuotoisen kartoitukseni mukaan kulunut vuosi on ollut raskas. Sitä kuvattiin myös erikoiseksi, poikkeukselliseksi, pelottavaksi ja uuvuttavaksi.

Erityisesti jatkuva varpaillaan oleminen, työssä joustaminen ja jatkuva tiukkoihin poikkeus- tai ääriolosuhteisiin valmistautuminen on koettu kuormittavaksi.

Väsymistä ja turhautumista ovat aiheuttaneet lisäksi jatkuva pelko koronatilanteen räjähtämisestä ja omasta tai läheisten sairastumisesta. ”Pelkoa pahentaa se, ettei tiedä, milloin vallitseva tilanne ja sen myötä pelko loppuvat. Se uuvuttaa.”

Kesällä 2020, vasta kolme kuukautta korona-aikaa elettyämme, joukko hoitotyön ammattilaisia oli aivan uudenlaisen tilanteen syövereissä ja vahvasti etulinjassa huolehtimassa suomalaisten terveydestä. Tuolloin toteuttamani pienimuotoisen haastattelun mukaan hoitajat kritisoivat alun sekavalta tuntunutta ohjeistusta ja olivat kuormittuneita työtehtävien muutoksesta ja työkuormasta, osa koronanpelosta.

Vuoden jatkunut poikkeustilanne ei juurikaan ole muuttanut näitä ajatuksia ja kokemuksia: osa ohjeista koetaan edelleen epäselviksi ja kokonaistilanne haastavaksi. Kaiken kaikkiaan koronavuosi on vienyt hoitoalalla työskentelevien jaksamisen äärirajoille niin henkisesti kuin fyysisesti; tunteiden kirjo on laaja ja tunnelmat ristiriitaiset.

Hoitoalan arvostus hukassa – ”Me jäimme vaille kiitosta!”

Koronavuosi on nostanut esiin niin hoitotyön ammattilaisten työn kuin hoitoalan arvostuksenkin. Haastattelemani hoitajat kertovat olevansa ”totaali kyllästyneitä” erityisesti koko sote-alan arvostuksen puutteeseen. Tämä on todettu aiemmin myös laajemmissa kansallisissa kartoituksissa: terveydenhuollon ammattilaiset pohtivat alan vaihtoa, ja tiedetään, että moni on pandemiavuoden jäljiltä ”aivan loppu”.

Haastateltujen hoitajien mukaan taukohuoneeseen tuodut herkut ja osastoille toimitetut kukkakimput ovat hoitajien saamien kiitosten parasta antia – rahallista korvausta ammattitaidosta, poikkeustilanteessa toimimisesta tai jatkuvasta joustosta ei olla saatu.

Väsymys, uupumus ja erityisesti pettymys vallitsevaan tilanteeseen toistuvat hoitajien puheissa. Osa kertoi, että muutamat kollegat ovat valmiita vaihtamaan alan sijaan jopa toimimaata arvostuksen ja paremman palkkatason toivossa.

Koronavuosi on opettanut työstä ja itsestä

Kaikki ammattilaiset totesivat koronapandemia-ajan olleen täysin uudenlainen tilanne. Suurin osa mainitsi, että kulunut vuosi on mennyt varsin nopeasti – tekemistä on riittänyt! Osa koki tämän erikoisen vuoden opettaneen eniten koko uran aikana.

Se on opettanut työstä, ammattialasta, kollegoista ja erilaisista työtavoista mutta myös itsestä.

Ensin terveydenhuollon eri työkentillä luultiin laajasti, että korona on saanut liian suuret mittasuhteet, eikä pitkäkestoiseen pandemiaan – saati sen aiheuttamiin rajoituksiin – tahdottu uskoa.

”Ohihan tämä menee, ihan niin kuin enterot, adenot, influessat ja noro-viruksetkin”, totesi yksi hoitajista. Ja totta toinen puoli, ohi se vielä menee!

Osaamisen vahvistaminen auttaa selviytymään kriisitilanteista

Terveydenhuollon ammattilaisten hyvinvoinnin ja työssä jaksamisen tukemiseksi osaamisen varmistaminen, sosiaalinen tuki, organisaation selkeä viestintä ja tehtävien jakaminen, joustava työaika sekä hoitajistolle tarjottu psykososiaalinen tuki näyttävät uusimpien tutkimusten valossa olevan erityisen tärkeitä toimenpiteitä.

Sote-alan ammattilaisten ja alalle opiskelevien osaamisperustaa tuleekin vahvistaa. Haastateltujen hoitajien mukaan koronaviruspandemia korostaa erityisesti tarvetta investoida mielenterveyspalveluihin sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten mielenterveysosaamiseen.

”Panostamalla ammattilaisten koulutukseen, voidaan vaikuttaa väestön hyvinvointiin.”

Ammattilaiselle yhtenä parhaista selviytymiskeinoista on oikean tiedon saanti. Ammattilaisten ajantasainen osaaminen ja oikea-aikainen koulutus auttavat selviytymään kriisitilanteista ja mahdollistavat sitä kautta myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käyttäjien avunsaannin ja selviytymisen.

Skholen Akuutin traumaattisen kriisin perusteet -kurssi tarjoaa tietoa kriisistä ja siitä selviytymisestä. Kurssilta voi etsiä vastauksia mm. kysymykseen: Millä tavoin selviytyä itse etulinjan työntekijänä kuormittavasta tilanteesta?

Tarttumapinnoilla

Minna Salakari

Minna Salakari on elämäniloinen turkulainen. Minna on opettaja, projektipäällikkö ja terveyden edistämisen asiantuntija. Hän väitteli tohtoriksi toukokuussa 2020 Turun yliopiston kansanterveystieteenlaitokselta ja toimii päätyössään Turun ammattikorkeakoulun Master Schoolin opettajana. Minna on suorapuheinen ja kantaa ottava kirjoittaja, joka on kiinnostunut kaikenlaisesta viestinnästä. Hän on nopea tekstintuottaja, jota kiehtoo sote-alan ilmiöt laajasti. Minnan työskentelyä ohjaavat pohjaton uteliaisuus, kehittymisen halu ja positiivinen elämänasenne. Vapaa-ajallaan Minna liikkuu, lojuu, lukee ja viettää aikaa perheensä kanssa.