Saappaat savessa ja kädet veressä - sopiiko eritekammoinen hoitotyöhön?

Hoitotyön koulutusohjelmat ja hoitotyö eivät sovi esimerkiksi alkoholin, huumeiden tai lääkkeiden väärinkäyttäjille. Mutta sopiiko ihminen hoitotyöhön, jos veren näkeminen saa pyörtymään? Jos pelkää neuloja ja pistämistä? Tai jos ajatus vaippojen vaihtamisesta ja eritteistä aiheuttaa inhon väristyksiä?

Ketä hoitaja hoitaa

Opintojen loppuvaiheessa oleva sairaanhoitajaopiskelija kertoo pyörtyvänsä, jos näkee verta. Hämmentävää. Ajatukset risteilevät päässäni. Onko edes mahdollista tehdä hoitotyön opintoihin sisältyvät pakolliset työharjoittelut joutumatta tekemisiin veren, tai muiden eritteiden kanssa? Mitä hoitoalaa opiskeleva ajattelee ammatista, johon on valmistumassa? Mitä on hoitotyö? Ketä hoitoalan ammattilainen hoitaa?

Hoitotyön ydintehtävä on potilaan hoitaminen. Hoitaja on potilasta varten.

Hoitoala tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia tehdä hoitotyötä. On työpaikkoja, joissa ei olla tekemisissä veren tai eritteiden kanssa. Teoriassa. Silti esimerkiksi hoivakodin tai palvelutalon asukas, tai psykiatrisen osaston potilas saattaa vahingossa kompastua. Ja kaatuessaan lyö päänsä terävään kulmaan. Verta valuu pitkin potilaan kasvoja. Sitä tippuu potilaan vaatteille ja lattialle. Potilas tarvitsee apua. Paikalle tullut hoitaja - pyörtyy?

Saappaat savessa

Netistä löytyy kirjoituksia, joissa hoitoalalle hakeutumista harkitsevat kertovat, että uloste tai lima ällöttävät. Tai että erilaiset hajut aikaansaavat yökkimisrefleksin. Pitääkö työharjoitteluissa vaihtaa potilaan vaippoja? Niin, mitä luulet? Vastaus on, että kyllä pitää. Esimerkiksi vaihtaa vaippoja. Silloin kun potilas sitä tarvitsee.

Kädentaitojen harjoittelu on olennainen osa kentällä tapahtuvia työharjoitteluja. Kädentaidot ovat myös tärkeä osa tulevan hoitoalan ammattilaisen ammattitaitoa.

Potilas saattaa tarvita apua liman imemisessä. Toimenpide on tarpeellinen siksi, että potilas pystyisi hengittämään. Eikä tukehdu. Haava saattaa olla tulehtunut, erittää märkää, tai tuoksua epämiellyttävälle. Hoitotyössä voi joutua tekemisiin muun muassa oksennuksen, syljen, hien ja lian kanssa. Joskus niitä saa päälleen.

Hoitotyössä kohtaa monenlaisia ihmisyyteen liittyviä, ja täysin luonnollisia asioita.

...ja kädet veressä

Leikkaussalityössä anestesiahoitajan tehtäviin kuuluu muun muassa antaa potilaalle verituotteita, ottaa verikaasunäytteitä ja imeä limaa potilaan hengitysteistä tai suusta. Instrumentoiva hoitaja työskentelee leikkausalueen tuntumassa. Instrumenteissa, peittelyissä, taitoksissa, suojakäsineissä ja -takissa, imussa, ja joskus esimerkiksi salin lattialla on verta. Valvova hoitaja, eli passari on yhtä lailla tekemisissa veren, tai eritteiden kanssa.

Niin päivystyspoliklinikalla kuin teho-, ensihoito- tai vuodeosastotyössä ollaan tekemissä veren ja eritteiden kanssa. Tai näytteenotossa. Tai synnytysosastolla.

Kun piikki pelottaa

Työskennellessäni anestesiahoitajana kohtasin toisinaan pistoskammoisia potilaita. Neulojen ja pistämisen pelko ei katso ikää. Kun potilas on pelokas, niin hoitajan on toimittava jämäkän rauhallisesti. Hoitajan kuuluu tukea potilasta. Ei päinvastoin.

Pistosten antamista ja kanyylin laittamista kannattaa harjoitella koulun laboraatiotunnilla tai työharjoitteluissa mikäli mahdollista. Harjoitus tuo, kokemuksen ohella, varmuutta omaan toimintaan. Hoitoalan ammattilaiseksi aikovalle ei sitäpaitsi ole lainkaan huono asia kokea, millaisia tuntemuksia tai ajatuksia pistettävänä oleminen itsessä herättää. Empatia on merkittävä työelämän taito.

syringe-1974677_640-1 Kuva Pixabay

Tulta päin

Elämässä rohkeimmillekin ihmisille tulee vastaan pelottavia asioita. Pelko on luonnollinen tunne. Pelko on myös tarpeellinen tunne. Äärimmillään pelko voi olla suoranainen kammo. Todellista syytä tai alkuperää ei ole itse välttämättä helppo ymmärtää.

Ihmisellä on myös taipumus vältellä sellaisia tilanteita, jossa altistuisi pelkoa aiheuttavalle asialle. Paras keino omien pelkojen selättämiseksi on kohdata ne silmästä silmään. Joskus siihen saattaa tarvita, tai voi olla hyvä hakea ulkopuolisen ammattilaisen apua.

Opintielle vai toiselle alalle?

Omakohtainen neula- tai pistoskammo ei ole mielestäni este hoitoalalla työskentelylle. Hoitaja kun ei pistele itseään tarkoituksellisesti. Potilasta kyllä pitää pystyä pistämään, silloin kun pistäminen kuuluu potilaalle annettavaan hoitoon tai toimenpiteeseen. Työn luonteesta ja erikoisalasta riippuen työssään saattaa altistua tahattomille pistostapaturmille. Kuten esimerkiksi leikkaussalityössä. Mutta se on eri asia.

Veri- tai eritekammo on huomattavasti hankalampi asia, ja siitä kärsivälle opettelun paikka. Hoitotyössä niiltä on mahdotonta välttyä. Tämä seikka on hyvä ottaa huomioon ennen opintojen aloitusta.

Mitä ajatuksia aihe sinussa herättää? Onko sinulla kokemuksia omien pelkojen selättämisestä, tai antaa vinkkejä tällaisia asioita parhaillaan pohtiville?

Blogin tekstin tarjoaa Skhole. Skhole on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan verkkokoulutuspalvelu, joka kulkee mukana sekä koulutuksen järjestäjän että työntekijän matkalla. Palvelu sopii täydennyskoulutukseen niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yrityksille kuin opiskelun tueksi alan opiskelijoille.