Pitääkö hoitajan näyttää ankealta?

Hoitajaopiskelijat joskus nurisevat siitä, kun joutuvat opintojen aikana luopumaan rakennekynsistä, peittämään lävistyksiä ja meikkaamaankin ehkä hillitysti ja sitomaan työharjoitteluissa hiukset ja pitämään niitä ”karmeita” työvaatteita. Lisää saikkua kiitos-  näytelmässä Mikko Kivinen kumppaneineen laulaa jotenkin, että ”hoitajat ooooon rumiaaaa”. Onko hoitajat ankean näköisiä?

Onko hoitajan pakko näyttää ankealta?

Opiskelijatkin kysyvät, onko hoitajan pakko näyttää ankealta? Tämä on hyvä kysymys ja tässä kirjoituksessa pohdinkin tätä kysymystä haastaen teidätkin tekemään itse johtopäätöksiä ja löytämään toiminnallenne pätevät perusteet. Eli ei kiellot ja rajoitukset ole opettajien kiusantekoa oppijoita kohtaan. Eivät ohjeet myöskään ole työnantajien henkilöstöön kohdistamaa tylsää ja turhaa kontrollointia ja määräilyä. Mutta aina kannattaa kysyä ja mielessään kyseenalaistaa ja löytää perusteet. Ilman kriittistä tarkastelua ja tutkimusta sekä perusteluja, mikään ei muutu.

Tunnustan, että minulla opettajana on rakennekynnet ja käytän koruja

Kyllä, minulla on rakennekynnet, mutta en toimikaan hoitajana. Ennen opettajan kuului olla kävelevä tietokirja ja kaataa tietoa oppijoiden päähän. Modernimmat oppimiskäsitykset vetoavat taas oppijan omaan ajattelun kykyyn, ajatusten yhteiseen jakamiseen ja kriittisen pohdintaan. Opettajan tehtävänä on olla ohjaava ja valmentaja ja auttaa johtopäätösten ja tiedon hankinnan sekä osaamisen hankkimisessa. Rakennekynnet eivät siis vaikuta sinänsä opettajuuteen.

Opettajana ja terveydenhuollon asiantuntijana kannustan kaikkia tarkastelemaan asioita monipuolisesti ja etsimään tieteestä perusteluja. Kun tieto on jäsennelty ja reflektoitu, eli palloteltu ajatuksissa, on tieto mahdollista siirtää perustelluksi toiminnaksi.

Huh, minkä näköinen hoitotyön opettaja!

Aikoinaan eräs sairaanhoitajaksi opiskeleva kysyi minulta luennoidessani etiikasta, että ”voiko olla hyvä hoitaja, jos näyttää tuolta kuin sinä”. Minulla oli silloinkin oranssiksi värjätty luonnonkihara tukkani ja upeat geelatut kristallein koristetut kynteni.

”Voiko olla hyvä hoitaja, jos näyttää tuolta kuin sinä?”

Koska olin opettajan ja luennoitsijan roolissa, en hoitajan, liehuivat oranssit kiharani valtoimenaan kuin Disneyn ”Urhealla” Meridalla. Käsissäni välkehtivät kristallit ja asukin taisi olla jotain minusta upeaa ja liehuvaa mustaa.

En tiedä, mikä oli opiskelijan kysymyksen perimmäinen tarkoitus tai millainen oli hänen tulevaisuuden ammattinsa hoitajakuvansa, mutta vastasin vastakysymyksellä. Miltä hoitajan teidän mielestänne pitäisi näyttää ja miksi?

Kysymys herätti opiskelijajoukossa kohinaa ja päädyimme siihen, että hoitaja saa olla värikäs, mutta ei vaarallinen. Hoitajalla saa myös ”olla elämää”. Mutta matka tähän loppupäätelmään polkuili monen mutkan kautta.

Milloin hoitaja voi olla vaarallinen?

Edellä kuvatun keskustelun aikana jatkoimme teemaa pohtimalla opiskelijoiden kanssa, milloin hoitaja on vaarallinen. Luonnollisesti keskustelussa nousivat esille ulkonäön lisäksi myös hoitajan ja hoitajaksi hakeutuvan mielenterveys, moraali, arvomaailma ja rikostausta.

Hoitaja saa olla värikäs, mutta ei vaarallinen!

Kävimme keskustelua soveltuvuustesteistä ja soveltuvuudesta. Nykyään harva oppilaitos edellyttää soveltuvuustestejä, vaikka entinen opetusministerimme lupasi ne palauttaa. Jotkut perustelevat testaamattomuutta sillä, että testit eivät paljasta kuitenkaan kaikkea. Kukin kuitenkin allekirjoittaa SORA-lainsäädännön mukaisen lomakkeen, jossa ilmaisee soveltuvuuteen liittyviä tekijöitä. Myös rikosrekisteriote tulee toimittaa. SORA-lainsäädännön mukaan opiskeluoikeus voidaan purkaa, mikäli opiskelijaksi hakeutuvan antamat tiedot ovat vilpillisiä.

Ketään ei valita tai jätetä valitsematta hoitajakoulutukseen ulkonäön tai ulkoasun perusteella.

No, mutta mikä sitten olisi sopiva hoitajuuden kriteeri? Keskustelussa opiskelijoiden kanssa etenimme pohtimaan hoitajan toimintaa ja olimme sitä mieltä, että työssä ei saa olla vaaraksi potilaille ja asiakkaille. Eli hoitajalla pitää olla osaamista, hyvä asenne ja olla ammatillinen. Mutta pitää olla turvallisuusnäkökulmasta myös puhdas, siisti ja huomioida aseptiikan edellytykset.

Meikit, korut, rakennekynnet ja tatuoinnit

Hoitotyön organisaatioilla on hyvinkin erilaisia ohjeita kellojen, korujen, rakennekynsien, ripsien pidennyksien, lävistysten, meikkien ja tatuointien sallimisesta. Herää kysymys, että miksi on niin erilaisia ohjeita. Kussakin organisaatiossa on kuitenkin todennäköisesti hygieniahoitaja asian ohjeistanut.

Ehkä olisi aiheellista tarkastella sääntöjä ja kieltoja niiden perusteiden näkökulmasta.

Pohdinnassa tulisi myös arvioida, millaisissa hoitotyön ympäristöissä minkäkin tasoista aseptiikkaa tulee noudattaa. Leikkaussalin aseptiikan vaatimukset ovat hyvin eri tasoa kuin hoivakodissa. Löytyisiköhän sopivat perustelut Skholen aseptiikan kurssilta?

Korut ja kellot sekä lävistykset ovat aseptiikan näkökulmasta riski ja ovat useimmiten siksi kiellettyjä muun muassa sairaaloissa ja terveyskeskuksissa.  Eli mitä enemmän yksikössä toteutetaan hoitotyötä ja erilaisiin toimenpiteisiin liittyviä hoitotoimeniteitä sen korkeampi on aseptiikan vaatimus. Silti minäkin olen nähnyt televisiosta dokumenttiohjelmia sairaaloista ja ihmetellyt siellä olleiden hoitajien lävistyksiä. Aseptiikan näkökulmasta tiedetään korujen alle ja myös lävistyskorujen alle kertyvän valtavan suuren määrän bakteereja.

Käsihygienian tiedetään olevan infektioiden ehkäisyn ykkösjuttu ja siihen eivät kuulu rakennekynnet ja sormukset.

Lävistykset voivat olla riski silloin kun niitä näpelöi työtehtävien aikana tai välissä. Lävistykset voi peittää pienellä laastarilla työvuoron ajaksi ja näin moni yksikkö edellyttää. Korut voivat olla myös työturvallisuusriski ja jos työnantaja ne tähän vedoten kieltää, löytyvät perusteet Työturvallisuuslaissa. Mitä muita perusteluja olisi?

Rakennekynnet on kielletty useimmiten. Perusteena on korujen lailla aseptiikka ja erityisesti käsihygienia. Mutta voisisko niitä käyttää jossakin hoitotyössä? Olen törmännyt näet myös niihin hoitajiin, joilla on geelikynsiä tai jopa akryylikynnet.  Olipa kerran ystäväni käynyt lapsukaisensa kanssa sellaisella lääkärilläkin, jonka kynnet olivat kuulemma varsin komeat. Ystäväni oli kuitenkin kauhuissaan, kun lääkäri noine kynsineen tutki lapsukaisen oireilevaa silmää.

Entä ripsien pidennykset ja valtavat tukkapehkot villinä ja vapaana? Entä jos hoitaja hoitaa vaikkapa haavaa ja samalla tiputtelee kauniita minkin karvoja tai hiuksiaan asiakkaan kudokseen? Mikä olisi kauniiden ripsien hinta asiakkaalle? Raskas ripsimeikki voi myös karista, vaikka toisaalta liimaa luonnollisesti karisevat ripset paikalleen.

Sitten ne tatuoinnit. Voiko hoitaja olla tatuoitu? Aseptista perustetta kieltämiselle ei ole, jos tatuointi on parantunut. Mutta silti niitäkin kielletään, paheksutaan ja niitä kehoitetaan peittämään.

Paradoksaalista on käskeä hoitajaa käyttämään pitkähihaista asua, koska hihat ovat mielestäni aseptinen riski. Kuvittele millainen määrä erilaista eritettä ja mikrobeja pitkän vaatteen hihansuihin kertyy yhden työvuoron aikana. Puistattaa ajatuskin.

Jos minä saisin päättää, olisin leikannut lääkäreidenkin takit lyhythihaisiksi jo ajat sitten, mutta sellaista päätösvaltaa minulla toki ei ole.

Minä voin vain keskusteluttaa teitä ja haastaa miettimään, millaisilla perusteilla kieltoja on olemassa.

Millainen sinusta on turvallinen hoitaja?

Katri Thurman on pulppuvan pirskahteleva, luova ja innostuva ekstrovertti. Hän kuvaa itseään multitaskaaja-ajattelijaksi. Ehkä siitä syystä hänen ansioluettelonsa on hengästyttävän pitkä. Katri on muun muassa terveyden edistämisen, johtamisen, opetuksen, ohjauksen ja valmennuksen asiantuntija. Lisäksi hän on terveydenhoitaja-sairaanhoitaja, tietokirjailija ja työnohjaaja STOry sekä hoitotyön opettaja toisella asteella ja ammattikorkeakoulussa.