Onnea valmistuville hoitajille – oletko valmis hoitotyöhön?

Jokainen opiskelija kohtaa opintojensa aikana jonkinlaisia paineita ja kuormitusta, mutta suurin osa selviytyy ja valmistuu. Nykyään valmistutaan yhä useammin yksilöllisten opintopolkujen kautta ammattiin ja valmistutaan pitkin vuotta. Yksilöllisistä aikatauluista huolimatta valmistuneille järjestetään viralliset juhlat vähintään kerran vuodessa, useimmiten kahdesti. Joulun valmistujaisjuhla on jo kohta käsillä. Vaikka juhla on poikkeustilanteen vuoksi virtuaalinen, se ei vähennä sen arvoa.

Valmistuva, sinä olet juhlimisen arvoinen!

Perinteisesti juhlassa on ohjelmaa, juhlapuheita ja palkitsemista stipendein. Uusia ammattilaisia onnitellaan ja usein heidät kukitetaan. Hoitotyön opettajan näkökulmasta herkistävin hetki on hoitajan valan lausunta. Tuolloin tunnen aina valtavaa liikutusta ja ylpeyttä hoitajuutta kohtaan ja niitä arvoja kohtaan, joiden vuoksi minäkin aikoinaan halusin hoitajaksi.

Matka valmistumiseen on kaikilla erilainen ja motivaation avulla selätetään luovuttamisen tunteita

Motivaatio oppia on merkittävä eteenpäin vievä voima ja sitä ei voi kukaan, ei edes opettaja antaa ulkoapäin. Motivaation löytämisessä toki voidaan auttaa. Motivaatio kantaa myös niiden hetkien yli, jolloin haluaisi luovuttaa, ei kiinnostaisi tai elämässä kaikki olisi mullin mallin. Matka opintojen ja harjoittelujaksojen kautta valmistumiseen on jokaisella erilainen. Ja pitäähän opiskelun olla hauskaakin.

Juhla ja sen tunnelma on ainutlaatuinen sekä valmistuneelle, että niille opettajille, jotka ovat kulkeneet mukana opiskelijan matkalla. Yhteiseen matkaan on mahtunut monenlaista. Kulunut vuosi 2020 on tuonut mukaan uudenlaisia haasteita muun muassa etäopiskelun ja harjoittelujaksojen järjestelyjen suhteen. Näistäkin haasteista ollaan selvitty hyvin ja avuksi on saatu etäopetuksen mahdollisuuksia esim. Skhole verkkokursseista.

Voisi ajatella, että tämä aika on antanut monelle aiempaa enemmän myös resilienssiä, eli sellaisia joustavuuden ja sopeutumisen sekä ennakoimisen valmiuksia, joita tulevaisuudessakin työtä tehdessä tarvitaan.

Kun oppiminen stressaa, opintojen suunnittelu oman jaksamisen ja selviytymisen rajoissa on mahdollista

Edellisessä blogissani kirjoitin hoitajan ja opiskelijan jaksamisesta. Nyt syvennän teemaa oppimisen ja osaamisen sekä arvioinnin näkökulmaan. Mikä opinnoissa stressaa ja miten epävarmuus omaa osaamista kohtaan vaikuttaa? Viittasin kirjoituksessani muun muassa H. Bhurtun tuoreeseen väitöstutkimukseen, jonka mukaan sairaanhoitajaopiskelijat kokevat opiskelun aikana stressiä ja toin myös esille kokemustani siitä, kuinka valmistuville saattaa tulla ”valmistumispaniikki”.

Enimmäkseen valmistumisvaiheessa olevia opiskelijoita opettavana, olen vuosien ajan nähnyt tämän valmistumisvaiheen ”paniikki-ilmiön”. Ajattelen ilmiön kumpuavan epävarmuudesta omaa osaamista kohtaan, paineista olla ”jo huomenna valmis ja vastuullinen hoitaja”. Paniikki ilmenee muun muassa kuohuntana ja usein myös kiihkeästi annetun palautteen muodossa. Ilmiön taustalla tunnistan stressin, epävarmuuden ja pelkoja sekä surua myös opiskeluvaiheesta luopumisesta. Ahdistus on usein käsin kosketeltavaa.

"Entä jos en valmistukaan, osaanko riittävästi, miten tämä jo nyt loppuu tämä koulu, näitä tehtäviä ja vaatimuksia on ihan liikaa..."

Opiskelijalla on mahdollisuus opettajien, tutoreiden ja ohjaajien tuella suunnitella opintojaan omien tavoitteidensa ja kykyjensä mukaisesti sekä huomioida oman jaksamisen rajat. Helpommin sanottu, kuin tehty. Useat opiskelijat tarvitsevat opintojen suunnitteluun ja toteutukseen apua, vaikka olisivat kuinka itseohjautuvia. Apua myös kannattaa pyytää.

Selviytyminen, oppimisen mahdollisuudet ja taidot oppia tai menestys opinnoissa ei ole kaikille yhtä helppoa. Opettajana tuntee usein riittämättömyyttä, kun käytettävissä olevat resurssit ovat niukemmat, kuin opiskelijan tarpeet. Silti teen parhaani, kuten opettajakollegani ja työpaikkojen ohjaajat.

Oppiminen on prosessi, jonka aikana osaamista ja sen karttumista arvioidaan, ja kyllä - opettajat vaativat

Oppiminen on prosessi, jossa uutta tietoa haetaan ja sisäistetään, sitten tietoa sovelletaan käytäntöön samalla, kun opetellaan taitoja. Prosessin aikana oppimista arvioidaan eri tavoin ja oppija saa palautetta opintojen aikana sekä opettajilta, että työelämän ohjaajilta ja arvioijilta. Arviointi ei perustu mutu-tuntumaan, vaan jonkinlaisiin sovittuihin kriteereihin, jotka opiskelijalla tulisi olla tiedossa jo etukäteen. Näin opiskelija pystyy itse asettamaan itselleen tavoitteita ja tavoittelemaan itselleen riittävää osaamisen tasoa.

Jollekin riittää ”kunhan pääsee läpi” ja toinen tavoittelee kirkasta kiitettävää. Molemmat tavoitteet ovat ihan ok.

Väitöstutkimuksen mukaan (H. Bhurtun 2020) opettajat ja ohjaajat ovat hoitajaopiskelijoiden stressin aiheuttajia ja osaamisen puute tunnistettiin yhdeksi tekijäksi. Varmasti totta. Opettajat vaativat palauttamaan tehtäviä ja tekemään ne huolella, työpaikalla oppimisen tulee olla tavoitteellista, eikä pelkällä hengailemisella pääse läpi ja niin edespäin.

Opiskelijalta vaaditaan matkan varrella tekoja ja näyttöjä monelta taholta ja valmistumista kohti vaatimustaso nousee. Kaikki me varmasti toivomme, että hoitotyö on laadukasta ja tarjoamme laadukkaan osaamisen eväät kaikille opiskelijoille.  Mutta silloin, kun vaatimukset ovat suuria suhteessa oman suoriutumisen kokemukseen, stressiähän siitä seuraa.

Hengailemalla opinnoista ei vaan valmistu

Vaativaa opettajaa ja ohjaajaa saatetaan kritisoida rankastikin opiskelijoiden keskuudessa ja joskus palaute kulkeutuu myös opettajan korviin. Olisiko kiva ja hyvä opettaja ja ohjaaja se, joka ei vaatisi?

Opettajana parhaimmat palautteet olen saanut niiltä opiskelijoilta, jotka ovat tarvinneet tukea, haastaneet minua ja kapinoineetkin erilaisia vaatimuksia vastaan ja ovat olleet valmistumisen paniikissakin. Kiitos on saattanut tulla jälkeenpäin, jopa vuosienkin päästä.

Opettaja ja ohjaaja vaatii, koska välittää - välitätkö sinä?

Minusta opettajan ja ohjaajan vaativuus on rakkaudellinen teko, joka on välittämistä sekä opiskelijasta, että asiakkaista ja potilaista, joita he valmistumisen jälkeen hoitavat. Valmistumisjuhlassa olen kokenut ylpeyttä valmistuvista opiskelijoista ja vuodattanut liikutuksen kyyneliä. Samalla aina toivon valmistuneille hoitajille jaksamista, elinikäisen oppimisen iloa ja mahdollisuuksia kehittyä arvokkaassa työssään ja tietenkin menestystä.

Joskus sanotaan, että opettajan tehtävänä on keksiä ongelmia, joita opiskelijat sitten ratkovat. Onhan se näinkin, eikä vain vitsi. Itse etsimällä ja ovaltamalla sekä tekemällä oppii paremmin, kuin valmiista helpoista vastauksista. Nämä ajatukset toki näin opettajan näkökulmasta ja tutkittuun tietoon perustuen. Mutta entä sinun näkökulmasi?

Mitä kerrot vasta opinnot aloittaneelle opinnoista? Stressasitko sinä opintojesi aikana? Miten selätit stressin? Miten ohjaat tulevaa hoitajaa ja miten tuet vastavalmistunutta kollegaa? Voisitko sinä olla esimerkki ja tuki ja valmistumisen mahdollistaja?

Onnea valmistuva hoitaja ja kiitos, että olen saanut olla mukana matkallasi!

Katri Thurman on pulppuvan pirskahteleva, luova ja innostuva ekstrovertti sekä multitaskaaja-ajattelija. Katri on terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja, hoitotyön opettaja, tietokirjailija ja tuleva työnohjaa. Katri harrastaa vapaa-ajallaan opintojen ja muun lisäksi teatteria, josta hän saa eväitä opetustyöhön. Katri on kiinnostunut hoitotyön ja pedagogiikan ajankohtaisuuksista, digitalisaatiosta, työhyvinvoinnista, vuorovaikutuksesta ja etiikasta sekä arvoista ja näitä hän pohtii blogissaan.