Onko lisäkouluttautuminen turhaa - miksi osaamisen kehittäminen ei näy hoitajan palkassa?
Oman ammattitaidon päivittäminen kartuttaa hoitajan tietopääomaa. Uusien asioiden opettelulla on vaikutuksia työtyytyväisyyteen. Valmistujaisjuhlien lisäksi uusi todistus tarkoittaa uutta riviä ansioluetteloon. Sairaanhoitajan palkka pysyy ennallaan. Onko viimeksi mainittu asia, johon pitäisi tyytyä nyt ja ikuisesti? Totuus, joka siirtyy itsestäänselvyytenä hoitajasukupolvelta toiselle? Vai voisivatko asiat muuttua?
Uralla eteenpäin
Viime vuosituhannella hoitoalan ammattilaisen urakehitys tarkoitti askelta ylöspäin sairaalahierarkian korkeassa portaikossa. Sairaanhoitajasta apulaisosastonhoitajaksi ja osastonhoitajaksi. Tai ensin apu-/perus-/lähihoitajaksi ja sitten sairaanhoitajaksi. Ja niin edelleen. Ajan saatossa urakehitysmahdollisuudet ovat – onneksi - monipuolistuneet. Erinomainen substanssin osaaminen kun ei itsestään selvästi tarkoita sitä, että henkilö soveltuu myös esimiestyöhön. Nousu kliinisen hoitotyön tekijästä esimiestehtäviin on muutenkin muutoksen paikka. Hoitotyön johtajuutta käsitellään myös Minnan taannoisessa kirjoituksessa.
Nykyaikaiseen hoitotyön ammattilaisuuteen kuuluu jatkuva omien tietojen ja taitojen aktiivinen päivittäminen. Lisäksi siihen kuuluu asiantuntijuuden kasvu. (Järvi – Uusitalo 2004.) Sairaalaympäristössä tämän päivän hoitotyön ammattilaisen urakehitysmahdollisuuksia ovat muun muassa kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävät tai työskentely opetushoitajana.
Osaamisen päivittäminen ja kehittäminen ovat omalla vastuulla
Lähihoitajaksi valmistuva on nuorimmillaan alle 18-vuotias. Ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi opiskellut voi saada todistuksen käteensä noin 23-vuotiaana. Nelikymppinen alanvaihtaja on työelämässä vielä ainakin neljännesvuosisadan. Vuosikymmenien aikana moni asia ehtii kehittyä ja muuttua. Mielestäni ei ole tätä päivää ajatella, että kauan sitten saavutetun tutkinnon aikaiset tiedot eivät kaipaisi päivittämistä. Oli ala mikä tahansa. Jokainen voi myös pohtia omalla kohdallaan mahdollisuuksiaan tulla valituksi nykyiseen toimeensa, jos joutuisi nyt hakemaan sitä uudelleen.
Lisä- tai täydennyskouluttautuminen on tarpeellista muun muassa siksi, että omat tiedot ja taidot pysyvät ajan tasalla. Oman osaamisen päivittämisen ja ammattitaidon laajentamisen välttämättömyyttä voi perustella myös vaateella käyttää hoitotyön perustana parasta saatavilla olevaa, ajantasaista tutkimusnäyttöä. Se välittyy hoidon laatuun ja potilasturvallisuuteen (Coventry ym. 2015). Ammattitaito lisää työhyvinvointia. Oman ammatillisen osaamisen kehittäminen ja ajan tasalla pitäminen on kuitenkin paljolti hoitoalan ammattilaisen omalla vastuulla. (STM: Työhyvinvointi; Juuti – Vuorela 2015.)
Kuva Pixabay
Ammattitaidon kehittäminen luo mahdollisuuksia
Sairaanhoitajat kokevat palkitsevina mahdollisuuden oman ammattitaidon syventämiseen ja ammatillisen kasvun tukemiseen (Seitovirta ym. 2013; Hahtela 2014). Lisäkouluttautumisen hyödyllisyyttä perustellaan muun muassa sillä, että se mahdollistaa uusien erityistehtävien saamisen omassa yksikössä. Tietojen päivittäminen ja uuden oppiminen vaativat aina viitseliäisyyttä, aikaa ja ponnisteluja. Usein ne tarkoittavat myös valintojen tekemistä ja jostain muusta luopumista. Joksikin aikaa. Uusia taitoja täytyy myös päästä hyödyntämään ja harjoittamaan (mm. Kupias ym. 2014). Näin ei aina tapahdu. Siihen on monia syitä.
Tieto- ja kokemuspääoma kasvaa - sairaanhoitajan palkka pysyy ennallaan
Ammattikorkeakoulut tarjoavat eri aihealueista vähintään 30 opintopisteen laajuisia erikoistumisopintoja. Koulutusohjelmat on tarkoitettu jo ammatissa toimiville ja kyseisellä erikoisalalla työskenteleville. Tai kyseisen erikoisalan tehtäviin tehtäviin tähtääville hoitotyön ammattilaisille. Opinnot on mitoitettu siten, että ne voi tehdä työn ohella. Lue lisää erikoistumisopinnoista täältä.
Työpaikkojen käytännöt vaihtelevat lähiopetusjaksojen ja koulutusohjelmaan kuuluvien työharjoittelujaksojen palkallisuuden suhteen. Työskennellessäni anestesiahoitajana suoritin työn ohessa anestesiasairaanhoidon erikoistumisopinnot. Sain lähipäiviä palkallisina koulutuspäivinä. Lisäksi sain palkallisena koulutusohjelmaan sisältyneen kolmen viikon mittaisen, toisessa työnantajan leikkurissa tekemäni harjoittelun. Lähtökohdista ja työpaikasta riippuen osa kurssikavereista sai kolmiviikkoisensa palkallisena. Toisilla se meni omaan piikkiin. Tieto- ja kokemuspääoma kasvoi. Sairaanhoitajan palkka pysyi samana.
Palautteen puute ottaa päähän
Ihmisellä on tarve saada tunnustusta saavutuksistaan. Esimieheltä saatu palaute vaikuttaa koettuun työtyytyväisyyteen. Alaisen saavutuksen huomioiminen on esimiestyössä tärkeää. Esimiehen tai johdon vähättelevä käytös taas tuntuu loukkaavalta. (Seitovirta ym. 2013.) Se, ettei oma esimies koe tärkeäksi onnitella alaistaan tämän saavutuksesta ei ole mielestäni hyvää esimiestyötä. Aidosti tärkeille asioille löytyy aikaa, ja tärkeät asiat kannattaa muistaa. Tilannetajuisella toiminnalla on merkitystä.
Sama sairaanhoitajan palkka, eri osaamistaso - reilua vai ei?
Hoitoalalla tutkintojen tai todistusten määrä ei ole sinällään peruste saada parempaa palkkaa. Palkanmaksu perustuu työtehtävään. Puhtaasti kliinistä hoitotyötä maisterin- tai YAMK-tutkinnolla tekevän sairaanhoitajan palkka on sama kuin ns. vanhamuotoisen sairaanhoitajatutkinnon, tai AMK-tutkinnon omaavan sairaanhoitajan. Vaativissa erikoissairaanhoidon yksiköissä vastavalmistunut sairaanhoitaja ja pitkän työkokemuksen omaava, ammattitaitonsa päivittämisestä ja kehittämisestä huolehtinut hoitotyön moniosaaja saavat saman peruspalkan. Myös ammattiryhmien väliset palkkaerot ovat pienet. Reilua vai ei? Tästä löytynee monta mielipidettä. Työn vaativuuden arviointi (TVA) on kuntien virallinen tapa mitata työn vaativuutta. Nähtäväksi jää millaisia muutoksia TVA tuo mukanaan.
Miksi oman ammatillisen osaamisen kehittäminen ei näy sairaanhoitajan palkassa? Mikä motivoi sinua täydentämään ammattitaitoasi?