Ammatissa kehittyminen palkitsee sairaanhoitajan
Nykypäivän hyviä työelämätaitoja ovat halua oppia uutta ja päivittää omaa osaamista ja ammattitaitoa. Tuoreen väitöskirjatutkimuksen mukaan mahdollisuus kehittyä palkitsee sairaanhoitajaa. Esimiehen tehtävä on mahdollistaa alaisen kehittyminen. Työkaverin innostuminen uudesta voi tarttua - tai ärsyttää.
Palkitseminen voi olla myös aineetonta
Työsuhdetta solmiessa muodostuu psykologinen sopimus. Se tarkoittaa työsuhteen molempien osapuolten ääneen lausumattomia odotuksia sitoumuksista. Työntekijälle psykologinen sopimus voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työntekijä odottaa saavansa tehdä työtehtäviä, missä voi käyttää ja kehittää omaa ammattitaitoaan. (Keskinen 2005.)
Sairaanhoitajien palkitsemista tutkinut Terveystieteiden maisteri Jaana Seitovirta toteaa tuoreessa väitöskirjassaan, että hoitohenkilöstön palkitseminen voi olla muutakin kuin rahaa. Aineeton palkkio voi liittyä siihen, että sairaanhoitajana on mahdollisuus kehittyä, vaikuttaa ja osallistua. (Seitovirta 2018.)
Toisen innostuneisuus tarttuu - ja voi ärsyttää
Yleinen käsitys hyvästä ja tavoiteltavasta työurasta on muuttunut sitten viime vuosisadan. Aikaisemmin työarvomaailma rakentui melko pysyvien lähtökohtien varaan (Roos & Mönkkönen 2015). Oman työn osaaminen ja asioiden tietäminen olivat riittäviä (Mönkkönen & Roos 2010). Muutosmyönteisyyden ja hyvän paineensietokyvyn ohella tämän ajan hyviä työelämätaitoja ovat muun muassa innostuneisuus ja kiinnostus uusiin asioihin ja uuden oppimiseen, sekä oman osaamisen ja ammattitaidon päivittämiseen. Yhden työyhteisön jäsenen innostuneisuus jostain uudesta voi myös ärsyttää muita (Turunen 2013).
”Miksei meille ikinä kerrota...?" - pitäisikö pomon patistaa?
Ammatillinen kehittyminen vaatii kiinnostusta, innostusta, omaa aktiivisuutta ja sitä, että hakee tietoa eri vaihtoehdoista ja tutkailee niitä. Nykyaikainen hoitotyön ammattilainen ei voi jäädä odottamaan, tai olettaa että oma ammatillinen kehittyminen ja tiedon hakeminen itselle sopivista koulutuksista on yksinomaan esimiehen aloitteellisuuden varassa ja vastuulla.
Hoitotyön ammattilaisena voi vinkata koulutuksesta kollegalleen, jossa näkee potentiaalia tulevaisuuden hoitotyön kehittäjäksi. Tai josta saattaisi kasvaa loistava hoitotyön opettaja, tai hoitotyön esimies tai -johtaja.
Esimies mahdollistaa...
Esimiehen osa on mahdollistaa alaisen ammatillinen kehittyminen. Esimiehen tulee myös tietää alaistensa vahvuudet ja kehittämiskohteet, jotta voi tukea heitä saavuttamaan tavoitteet ja onnistumaan työssä. Mahdollistaminen on esimiehen myönteistä suhtautumista toisen lisäkouluttautumishalukkuuteen. Se on kiinnostuksen osoittamista toisen ammatillista kehittymistä koskevia ajatuksia ja suunnitelmia kohtaan, sekä kannustamista.
... mikäli se on mahdollista
Esimiehen velvollisuuksiin kuuluu myös varmistaa se, että työpaikan perustehtävä, eli siellä tehtävä työ tulee hoidettua. Sitä varten esimiehen on huolehdittava resursseista. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaikki samaa työtä tekevät eivät voi lähteä yhtä aikaa oman erikoisalan kaksipäiväiseen seminaariin silloin, kun osasto on täydessä toiminnassa. Tai se voi tarkoittaa sitä, ettei työn ohessa opiskelevalle voida myöntää pidempiaikaista harkinnanvaraista osittaista palkatonta virkavapaata.
Minne mennä - vaihtoehtoja löytyy
Jokaisella, joka tosissaan haluaa kehittää ammattitaitoaan ja päivittää osaamistaan, on siihen mahdollisuus. Tarjolla on kursseja, seminaareja ja päivän-parin koulutuksia. Sekä pidempää sitoutumista tarkoittavia koulutusohjelmia ja -kokonaisuuksia. Etäopiskelumahdollisuuksia unohtamatta: Skhole tarjoaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille laadukasta ja monipuolista terveydenhuollon koulutusta. Vaihtoehdot eivät lopu kesken.
Kuva Pixabay
Työn ohessa opiskelu on valintoja
Pidempikestoinen opiskelu edellyttää sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä. Työn ohessa opiskelu tarkoittaa opiskelumateriaaliin syventymistä ja x määrää kirjallisia tehtäviä deadlineineen. Sekä ryhmätöitä, lähipäiviä ja jatkuvaa tiedonhakua. Työn ohessa opiskelu vie aikaa, ja se edellyttää valintojen tekemistä, ja oman vapaa-ajan käytön suunnittelua. Se tarkoittaa omaan talouteen liittyviä valintoja. Esimerkiksi jatko-opintojen pakollisiin lähiopetuspäiviin osallistuminen ei ole aina palkallista työaikaa. Lisäkouluttautuminen ei sitä paitsi välttämättä edes näy hoitajan palkassa.
Voisiko opiskelutehtäviä hyödyntää aktiivisemmin osastoilla hoitotyön, tai siihen liittyvien toimintamallien kehittämisessä?
Miksi kätkeä kynttilä vakan alle?
Aikanaan sairaanhoitajaopiskelijaan teki vaikutuksen se, että eräässä työharjoittelupaikassa oli useita sairaanhoitajia, jotka opiskelivat hoitotiedettä. Kyseisen työyhteisön taukotilassa keskusteltiin myös hoitotieteen opintoihin liittyvistä asioista. Sairaanhoitajaopiskelijana törmäsi myös päinvastaiseen suhtautumiseen ja hoitotieteeseen kohdistuvaan kritiikkiin.
Työvuosien saatossa olen pannut merkille, että työn ohessa opiskeleva, kliinistä hoitotyötä tekevä hoitaja ei välttämättä juuri puhu opiskelustaan työpaikalla. Miksi? Toisaalta opiskelusta kiinnostuneet kyllä jollain merkillisellä tavalla tunnistavat toisensa työyhteisössä - kokemusta on.