Ollaan hyviä kollegoita!

Kesä tuo tullessaan sosiaali- ja terveysalan työpaikoille uusia kollegoita ja vastavalmistuneita hoitajia. Työpaikoilla on kesätyöläisiä ja uusia perehdytettäviä, konkareita ja keikkalaisia sekä opintojaan kesällä suorittavia tulevia hoitajia. Työyhteisössä kollegiaaliselle tuelle, yhteistyölle ja hyvälle perehdytykselle on kysyntää.

Kuva Unsplash: Antonio Visalli

Yhteistyö lisää sairaanhoitajien työtyytyväisyyttä, todetaan vastikään julkaistussa Tuija Ylitörmäsen (2021) väitöskirjassa. Ylitörmäsen mukaan tunnistamalla ja edistämällä tekijöitä, jotka tukevat sairaanhoitajien välistä yhteistyötä, voidaan lisätä työtyytyväisyyttä. Näin voidaan edistää positiivista ja terveellistä työympäristöä sekä tukee hoitajien hyvinvointia.

Väitöskirjan mukaan, yhteistyön merkityksellisyyden lisäksi, erityisesti ammatin sisäiset suhteet olivat tärkeitä työyhteisön hyvinvoinnin näkökulmasta. Sisäisillä suhteilla nähdään olevan vaikutusta yksilön hyvinvoinnin lisäksi myös hoidon laatuun ja hoitotuloksiin. Samassa väitöskirjassa yhteistyö-käsitteelle löydettiin useita tekijöitä, eli yläluokkia, kuten tutkimuskäsitteistön mukaan niitä kutsutaan.

Poimin tähän blogiin niitä yhteistyön tekijöitä otsikoiksi, jotka minun mielestäni kuvaavat kollegiaalisuutta. Tarkastelen kollegiaalisuutta yhteisödynaamisen viitekehyksen työnohjaajan silmin, höystäen tekstiä omilla ajatuksillani ja muistoillani sekä laajentaen sisällön koskemaan koko hoitajakuntaa. Mielestäni otsikoiksi valitsemani tekijät ovat merkityksellisiä työhyvinvoinnin kulmakiviä työelämässä ylipäätään.

Perustyötä tasavertaisena ja sujuvasti potilaan hyväksi

Potilas- ja asiakastyö on hoitajan perustehtävä. Kun perustyötä tehdään yhteiseen tavoitteeseen pyrkien ja hoitajat kokevat tekevänsä työtä tasavertaisina, on helppo uskoa, että työt sujuvat.  Sujuva yhteistyö yhdessä potilaan hyväksi tehtynä johtaa varmasti asiakastyytyväisyyden lisäksi hoitotyön laatuun sekä hyviin hoitotuloksiin. Sujuvasta yhteistyöstä hyötyy siis myös potilas ja hyvä yhteistyö heijastaa ympärilleen hyvää. Minullakin on niitä upeita kokemuksia kollegoista, joiden kanssa työvuorot sujuivat kuin tanssi ja kotiin lähti hyvällä mielellä.

Kuitenkin välillä tuntuu, että perustehtävä unohtuu, erityisesti silloin kun organisaatioissa tai alalla on paljon muutoksia. Jos keskitytään temppujen suorittamiseen tai kilpaillaan ammattikuntien kanssa tehtävistä, voi asiakkaan ja potilaan kokonaisvaltainen tavoitteellinen hoito unohtua. Jos työpaikalla keskustellaan paljon siitä, mitä kukakin saa tai joutuu tekemään, on hyvä pysähtyä tutkimaan perustehtävää. Esimerkiksi, kyllä asiakkaan oksennuksen pystyy kuka tahansa siivomaan, joka tietää eritetahran siivouksen periaatteet. Eritetahran siivoaminen ei ole opiskelijan, keikkalaisen, uuden tai sen tai tuon tehtävä, vaan osa potilastyötä. Vai olenko ihan hakoteillä?

Kokemus kollegiaalisuudesta

Sosiaali- ja terveysalaa joskus moititaan epäkollegiaalisuudesta ja ehkä ei aina ihan syyttä. Minullakin on ollut kokemuksia, erityisesti keikkalaisen roolissa, että joissakin paikoissa minut otettiin tympeästi vastaan eikä minkäänlaista perehdytystä saanut.

Ehkä tuolloin vastaanottooni vaikutti se, että olin ”ostohoitaja” ja minun ”tiedettiin” saava parempaa palkkaa.

Minua ei juurikaan perehdytetty ja näin jälkikäteen avunannosta kieltäytyminen ja ohjaus olisi voinut kostautua vakavina potilasvahinkoina ellen olisi ollut sitkeä ja kokenut sissi. Minusta tulikin aika nopeasti keikkailun asiantuntija ja opin ottamaan selvää ja selviytymään ilman apua. Kuitenkin kaipasin kollegiaalisuutta. Toivoin, että olisin voinut esimerkiksi neuvotella hoitopäätöksistä kollegan kanssa. Kysyä ja ihmetellä ääneen ilman ivailuja. Hassua, miten paljon paremmin muistaa ne ilkeilyt, kun ne työvuorot, jolloin koin kollegiaalisuutta.

Kollegiaalinen verkostoituminen ja suhteet kollegoihin

”Omanlaistensa” kanssa on helppoa olla, kun puhutaan samaa kieltä – hoitamisen kieltä. Yhteiset kokoontumiset ja tapaamiset tuovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jokaiselle on tärkeää olla osa jotakin ja olla siten myös merkityksellinen ihmisenä. Lääkäreille on omat päivänsä, sairaanhoitajille omansa ja lähihoitajille omansa. Olen usein pohtinut, kuinka antoisaa olisi, jos olisi myös ”moniammatillisuuspäivät”, kun kuitenkin teemme yhdessä työtä luomme yhdessä myös työhyvinvoinnin ja ilmapiirin. Kuka lähtisi järjestämään?

Kollegiaalisuus minulle tarkoittaa viiden A:n hoitajaa, eli ammatillisuutta, ammattitaitoa, avunantoa ja avoimuutta sekä arvostusta.

Mukavaa ja antoisaa on myös on tavata kollegoita työhyvinvointipäivillä tai järjestää vaikkapa yhteistä tekemistä vapaa-ajalla. Hyvien kollegoiden tapaaminen vapaa-ajalla, työssä ja yhteisillä päivillä on voimauttavaa ja antoisaa.

Tietojen ja taitojen jakaminen sekä oppimisen mahdollisuus

Hyvä kollega ei panttaa tietojaan ja iloitsee kollegan taidoista. Viisaat hoitajat yhdistävät osaamisensa ja tietonsa potilaan hyödyksi. Turvallisessa ympäristössä tietämättömyys tai taitamattomuus ei ole kenenkään ongelma. Uusi ja kokematon hoitaja otetaan vastaan kollegiaalisesti, auttaen ja opastaen.

Hyvässä työyhteisössä muistetaan, että jokainen on ollut joskus vasta-alkaja.

Vuodet tuovat kokemusta, mutta eivät välttämättä tietoa, ellei sitä ole aktiivisesti hakenut. Siksi viisaassa työyhteisössä otetaan opiskelijat ja uudet kollegat ilolla vastaan, koska he tuovat uusimman tiedon, uskaltavat kyseenalaistaa ja tuovat uusia näkökulmia hoitotyöhön.

Viisaat myös tunnistavat sen, että kukaan meistä ei osaa kaikkea ja toinen saattaa olla jossakin tehtävässä toistaan parempi. Toisen osaaminen ei ole itseltä pois. Joskus kuulee kateellisia ja ärtyneitä kommentteja kollegoista, kun se ”luulee olevansa jotakin” tai ”luulee tietävänsä kaiken”. Ja samalla kuitenkin kaikki tietävät, ettei kaikkitietävää ja osaavaa ihmistä ole olemassakaan. Kaikki me olemme elinikäisen oppimisen matkalla ja osa meistä vauhdittaa matkaa lisäkouluttautumalla aktiivisesti.

Työn jakaminen ja kollegoiden tuki

Hyvässä työyhteisössä kollegat venyvät toistensa hyväksi, vaihtavat vuoroja toistensa kanssa ja tukevat myös yksityiselämän kriiseissä. Joskus venyminen voi olla liiallistakin. Esimerkiksi jos yksikössä on henkilöstövajetta, paikataan puutteita tehden tuplavuoroja ja ylitöitä. Tällainen ei minusta kuitenkaan ole kollegiaalisuutta, vaan johtamisen asia. Varsinkin nyt COVID-19 aikana hoitajat ovat joutuneet venymään liiaksikin asti, väsyvät ja kokevat tunnollisina samaan aikaan huonoa omatuntoa. Myös ne, jotka ovat vapaalla saattavat kokea huonoa omatuntoa.

”Laita ensin happinaamari itselle, jotta voit auttaa kaveria”

Työkaverin auttaminen ja tukeminen on tärkeä osa hyvinvoivaa työyhteisön toimintaa, mutta yhtä tärkeää on huolehtia omasta jaksamisesta. Avuannon, jouston ja tuen tulee olla myös vastavuoroista, jotta kaikki jaksavat. Skhole tarjoaa hoitajille myös jaksamisen eväitä, kurkkaa vaikka verkkokursseista.

Selkeä viestintä, vuorovaikutus ja palaute

Olin ilahtunut vuorovaikutuksen ammattilaisena, kun vuorovaikutus ja palaute oli väitöstutkimuksessakin löydetty yhdeksi työtyytyväisyyden tekijäksi. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut vuorovaikutuksesta, on se yksi merkittävimpiä työyhteisötaitoja sekä työhyvinvoinnin tekijöitä. Palautteen antaminenkin on taitolaji. Voit lukea lisää palautteen antamisen taidoista blogistani Ihana, kamala palaute.

Viimeiseksi, joskaan en vähäisimmäksi valitsin väitöskirjan työtyytyväisyyttä lisäävät tekijät, jotka eivät ole vain kollegiaalisuutta, vaan työssäjaksamisen peruskiviä.

Työtyytyväisyyttä tuo mielekäs ja motivoiva työ mukavassa ja positiivisessa työympäristössä sekä kokemus menestyksestä.

Mielekäs ja motivoiva työ mukavassa ja positiivisessa työympäristössä varmastikin mahdollistaa menestyskokemuksen ja on minun mielestäni myös hyvän kollegiaalisuuden tuomaa tulosta. Kukin meistä tuo työpaikalle oman osansa, loistaa ja antaa toisten loistaa, tukee ja auttaa. Hyvässä kollegiaalisessa ympäristössä työ sujuu, työhyvinvointi lisääntyy, asiakkaat saavat laadukasta hoitoa ja ovat tyytyväisiä. Ja me kaikki voimme menestyä.

Menestystä, iloa, aurinkoa ja voimia työhön ja hyvää kesää!

Katri Thurman on pulppuvan pirskahteleva, luova ja innostuva ekstrovertti sekä multitaskaaja-ajattelija. Katri on terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja, hoitotyön opettaja, tietokirjailija ja työnohjaaja STOry. Katri harrastaa vapaa-ajallaan opintojen ja muun lisäksi teatteria, josta hän saa eväitä opetustyöhön. Katri on kiinnostunut hoitotyön ja pedagogiikan ajankohtaisuuksista, digitalisaatiosta, työhyvinvoinnista, vuorovaikutuksesta ja etiikasta sekä arvoista ja näitä hän pohtii blogissaan.

Blogin tekstin tarjoaa Skhole. Skhole on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan verkkokoulutuspalvelu, joka kulkee mukana sekä koulutuksen järjestäjän että työntekijän matkalla. Palvelu sopii täydennyskoulutukseen niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yrityksille kuin opiskelun tueksi alan opiskelijoille.