"Miten jaksat?” voidaan kysyä monin tavoin ja äänenpainoin. Riittääkö tulevaisuudessa sitoutuneita ja osaavia hoitajia? Mitkä olisivat jaksamisen avaimet?
Kuva Unsplash: Jontahan Borba

Kysymys jaksamisesta – ”Miten jaksat?”, voidaan ymmärtää ja kysyä monin tavoin ja äänenpainoin. Jaksamisesta tiedustelu voi olla huolen puheeksi ottaminen, nykytilannetta selvittävä kysymys, myötätunnon tai arvostuksen osoitus. Kysymys voi olla läheisen, kaverin, työkaverin, esihenkilön tai asiakkaan esittämä ja antaa vastaajalle mahdollisuuden tulla kuulluksi.

Oman jaksamisen sanoittaminen auttaa reflektoimaan eli selittämään ja sanoittamaan sekä jäsentämään omaa jaksamisen kokemusta ja löytää sitä kautta myös ratkaisuja.

Miten jaksaa hoitaja?

Hoitajajärjestöt ja tutkijat ovat olleet jo pitkään huolissaan hoitajien jaksamisesta ja tuoneet epäkohtia ja kehittämisen paikkoja esille.  Huolestuneet tahot ovat ottaneet kantaa myös opiskelijoiden ohjaukseen sekä alan vetovoimaisuuteen. Korona-aika on lisännyt hoitotyön kuormittavuutta entisestään ja pistänyt monen hoito- ja hoivatyön tekijät tiukille ja vaikuttanut siten myös opiskelijoiden ohjaukseen.

Työn haastavuus, kuormittavuus ja riittämätön tuki sekä vastikkeeton joustaminen on saanut osan hoitajista ottamaan lopputilin ja pakenemaan alalta. Tästä hoitajien alalta pakenemisesta ja hoitotyön vetovoimaisuuden heikkenemisestä on myös puhuttu ja kirjoitettu pitkään, mutta uutiset siitä, mitä tilanteelle aiotaan tehdä, jäävät melko lailla puuttumaan. Pitääkö olla huolissaan?

Riittääkö tulevaisuudessa sitoutuneita ja osaavia hoitajia?  Mikä on hoitajan perustehtävä, joka motivoi ja kuormittaa sopivasti? Mitkä ovat jaksamisen avaimet?

Pakenemista suunnittelevien vanhustyön hoitajien toivonkipinä saattoi olla uusi Vanhuspalvelulaki. Lain uudistamisesta odotettiin ratkaisua hoivatyön kuormittavuuteen ja sitä kautta myös hoitajien työssä jaksamiseen. Laki tuli voimaan lokakuussa 2020 ja on ehtinyt jo kerätä myös kritiikkiä.

Uudistuksen myötä hoitajia olisi jatkossa enemmän eikä hoitajan aika mene esimerkiksi pyykkihuoltoon. Tästä hoitajien perustehtävästäkin on keskusteltu jo kauan. Mitä kukin hoitaja tekee missäkin hoitoympäristössä ja mitä heidän tulisi tehdä? Entä, mitä hoitajat haluaisivat tehdä ja millaiseen työhön alan opiskelijat valmistua?

Työhyvinvointiohjeita saa ja koulutusta kehitetään

Työhyvinvoinnin tueksi tarjotaan ohjeita ja neuvoja, kuten listauksia jaksamiseen vaikuttavista tekijöistä. Elintavat ja työympäristön työhyvinvointitekijät alkavat olla jo kaikkien tietoisuudessa, mutta entä jos mentäisiin jaksamisen osalta vieläkin syvemmälle? Entä jos tutkittaisiin hoitajien osaamista, tunteita ja työn psyykkistä ja sosiaalista kuormittavuutta sekä hoitajan perustehtävää ja oppimista?

Hoitajien koulutusta sekä toisella asteella, että ammattikorkeakouluissa on uudistettu ja uudistetaan edelleen, eivätkä osaamisvaatimukset kevene - päinvastoin. Ja jokaista opiskelijaa ohjaa valmis hoitaja. Ohjaaminen työelämää varten vaatii omanlaista osaamista. Hoitaja on aikamoinen taituri jos ryhdytään avaamaan koko hoitajuuden perustehtävää. Hoitajuuden osaaminen ja valmiudet työhön saavutetaan koulutuksen ja työkokemuksen myötä.

Kiinnostaako se, miten hoitaja jaksaa?

Jos nyt kysyttäisiin hoitajalta - Miten sinä jaksat? Voisi kysymys olla huoleen perustuva empatian osoitus. Tällöin kysyjä voisi kysymyksensä avulla osoittaa myötätuntoa ja antaa hoitajalle mahdollisuuden tulla kuulluksi ja kokea empatiaa. Mutta riittääkö kuunteleminen ja empatia hoitajaa jaksamaan työssään?

Esihenkilön esittämänä sama jaksamisen kysymys voisi olla henkilöstön tilannetta kartoittava. Kertoisiko hoitaja avoimesti omasta jaksamisestaan ja johtaisiko kertominen mihinkään? Olisiko esihenkilöllä riittävät keinot ja mahdollisuudet työntekijän tukemiseen?

”Teet upeaa työtä, miten sinä oikein jaksat”?

Jospa kysymyksen esittäisi arvostusta ja kunnioitusta osoittaen? Eli jos se olisi silmät kirkkaana, kunnioittaen kysytty kysymys: ”Teet upeaa työtä, miten sinä oikein jaksat”? Mitähän hoitaja tähän vastaisi? Mitä tästä seuraisi?

Oleellista on mielestäni se, että hoitajan jaksaminen kiinnostaa. Hoitajan jaksamisella on suora yhteys asiakkaiden ja potilaiden hoidon laatuun ja myönteiseen asiakaskokemukseen. Sillä on vaikutusta myös työyhteisön hyvinvointiin ja opiskelijoiden ohjauksen laatuun sekä opiskelijakokemukseen. Jokainen kokemus on merkityksellinen sekä ohjaajalle, että oppijalle.

Miten jaksat hoitoalan opiskelija?

Taannoin julkaistiin sairaanhoitajaopiskelijoiden opintojen aikaista stressiä käsittelevä väitöstyö (H. Bhurtun 2020). Väitöksen mukaan stressin aiheuttajat olivat opettajat ja harjoitteluympäristön henkilökunta. Stressin syiksi oli löydetty ammatillisten tietojen ja taitojen puute, harjoitteluun liittyvien tehtävien kuorma ja harjoitteluympäristöt. Erityisesti toisen vuoden opiskelijat kokivat stressiä. Väitös suosittaa opettajia ja työelämän ohjaajia perehdyttämään opiskelijoita stressiin ja sen hallintaan sekä kehittämään työelämän ohjauksen osaamista ja laatua.

Opettajat ja työtekijät aiheuttavat opiskelijoille stressiä. Auts - osuiko opettajaa ja työelämän ohjaajaa vyön alle?

Ajattelen sekä oppijana, että työnohjaajana ja opettajana, että stressi kuuluu jollakin tavoin aina opintoihin kuin työhönkin. Sopiva määrä stressiä tuo boostia, mutta toki liika on liikaa. Hypoteesini toisen vuoden opiskelijoiden stressistä voisi selittyä sillä, että ensimmäisen vuoden harjoittelut tehdään perushoitoa ja hoivaa oppien ja suuri osa opiskelijoista on lähihoitajia. Toisella vuodella osaamisvaatimukset vaativammissa ympäristöissä kasvavat myös näillä lähihoitajaopiskelijoilla.

"Pitäisikö mun nyt muka olla valmis” - kysyy moni valmistuva.

Viimeisen vuoden opiskelijat ovat usein kauhuissaan, että nyt pitäisi osata kaikki. Nöyryys ja oman osaamisen sekä oppimisen vaiheen tunnistaminen on tärkeä taito. Sekä opiskelijan, että työelämän ohjaajan, tulisi olla armollinen ja kärsivällinen oppimista kohtaan. Teoria antaa toimijalle ymmärryksen ja tietopohjan kartuttaminen vaatii aikaa ja työtä. Tietoperustaa voi kartuttaa monin keinoin, kuten Skholen verkkokursseilla.

Taitojen oppiminen taas vaatii useita toistoja. Toistojen myötä tehtävät sujuvat kuin itsestään ja osaaminen on selkäytimessä. Muistele montako kertaa itse kaaduit opetellessasi ajamaan pyörällä! Ja kun opit sen, osaat sen vieläkin.

Olisi siis hyvä olla itselleen armollinen uusien osaamisvaatimusten edessä ja sitoutua toistoihin ja oppimiseen, jotta voisi tulla loistavaksi. Valmistuessaan hoitajalla on hyvä perusta, jonka päälle voi oppia lisää työtä tekemällä ja olla tulevaisuudessa ohjaamassa uusia opiskelijoita. Kunkin motivaatio ja valmiudet osaamisen kartuttamiseen ovat erilaisia. Onneksi oppijalla itsellään on hyvä mahdollisuus suunnitella omia opintojaan jaksamisenkin näkökulmasta.

Miksi minua kiinnostaa jaksaminen?

Tämä aihe on minulle hoitajana, hoitotyön opettajana ja työnohjaajana hyvin merkityksellinen. Tämä on mielestäni niin tärkeä ja laaja asia, etten mitenkään saanut tähän blogiin kuin pintapuolisen koosteen. Jotta tärkeä teema ei jäisi kesken, pyydän sinulta ehdotuksia tulevaksi aiheeksi.

Mistä oppimisen, ohjaamisen ja jaksamisen teemasta sinä haluaisit lukea seuraavan kerran ja hoitajan vai oppijan näkökulmasta?

Katri Thurman on pulppuvan pirskahteleva, luova ja innostuva ekstrovertti sekä multitaskaaja-ajattelija. Katri on terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja, hoitotyön opettaja, tietokirjailija ja tuleva työnohjaa. Katri harrastaa vapaa-ajallaan opintojen ja muun lisäksi teatteria, josta hän saa eväitä opetustyöhön. Katri on kiinnostunut hoitotyön ja pedagogiikan ajankohtaisuuksista, digitalisaatiosta, työhyvinvoinnista, vuorovaikutuksesta ja etiikasta sekä arvoista ja näitä hän pohtii blogissaan.

Blogin tekstin tarjoaa Skhole
Skhole on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan verkkokoulutuspalvelu, joka kulkee mukana sekä koulutuksen järjestäjän että työntekijän matkalla. Palvelu sopii täydennyskoulutukseen niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yrityksille kuin opiskelun tueksi alan opiskelijoille.
Kokeile Skholea kaksi viikkoa ilmaiseksi!