Lääkehoidon osaaminen vaatii maalaisjärkeä
Hoitotyön kliininen osaaminen perustuu teoreettiseen osaamiseen, mikä edellyttää ajantasaisen tutkimustiedon käyttöä. Lääkehoitotaidot liittyvät olennaisina osa-alueina sairaanhoitajien kliiniseen osaamiseen. Lääkehoidon osaaminen on laaja kokonaisuus – lääkkeenjaon lisäksi se tarkoittaa lääkehoidon vaikuttavuuden seurantaa ja raportointia sekä lääkkeiden ominaisuuksien ja vaikutuksien tuntemista. Mitä muuta lääkehoitotyö edellyttää kuin teoreettista osaamista?
Lääkehoidon toteuttamisessa ja siihen liittyvässä päätöksenteossa sairaanhoitajat tarvitsevat hyvää tiedon hallintaa ja sen hyödyntämistä käytännön työssä. Tutkimusten mukaan sairaanhoitajien lääkehoidon taidoissa on kuitenkin parantamisen varaa erityisesti lääkelaskujen osalta. Tämä on huolestuttavaa, sillä pienikin virhe lääkelaskussa saattaa johtaa vakavaan lääkityspoikkeamaan. Jopa potilaan kuolemaan.
Erityisen heikoilla ammattilaiset ovat pienten lasten lääkehoidon toteutuksessa, jossa vaikeuksia tuottavat yksinkertaisetkin yksikönmuunnokset. Myös infuusionopeus- ja laimennuslaskut on koettu haastaviksi. Huolestuttavinta on, että useiden kansallisten ja kansainvälisten tutkimusten mukaan sairaanhoitajien peruslaskutaidoissa on puutteita ja he kokevat lääkelaskut ahdistavina. Tämä taas johtaa herkästi itseluottamuksen puutteeseen lääkehoidon osa-alueella. Yhtälö on valmis; lääkelaskuja kammoksutaan.
Mitä lääkehoidon osaamisessa oikeastaan tarvitaan?
Miksi lääkehoidon osaaminen, erityisesti lääkelaskut, koetaan haastaviksi? Miksi valmistuneet sairaanhoitajat eivät läpäise työpaikkakohtaisia vuotuisia lääkelaskutenttejä? Sairaanhoitajat ovat suorittaneet opiskeluaikoinaan lääkehoidon opintokokonaisuudet ja pakolliset (monimutkaisetkin) lääkelaskut sekä harjoitelleet niitä esimerkiksi simulaatioissa.
Teorian pitäisi olla hallussa, ja perusmatematiikka jokaisella peruskoulun käyneellä muistissa. Lääkelaskut ovat perusmatematiikka sovellettuna sairaalamaailmaan.
Teoriaosaamisen lisäksi tarvitaankin valtavasti maalaisjärkeä: on osattava hahmottaa aikuis- ja lapsipotilaan lääkemääräerot, ymmärrettävä yksikkömuunnokset. On osattava pohtia, onko ylipäätään mahdollista antaa 10 desilitraa morfiinijohdannaista stoossina laskimoon tai oraalista yskänlääkettä perifeeriseen laskimokanyyliin keskoselle. On osattava erottaa millilitrat milligrammoista, iskeä desimaalipilkku oikeaan kohtaan (0,12 on täysin eri kuin 12,0) ja laskea 10 % mistä tahansa luvusta.
Lääkelaskuissa ja -tenteissä kannattaa myös muistaa, että niissä ei ole tahallisia kompia, vaikka niissä olisi esitetty enemmän tekstiä tai lukuja kuin laskutoimitus lopulta vaatii. Sairaalassakin joutuu lukemaan ensin lääkärin määräyksen, sitten lääkkeen tuoteselosteen, laimennusohjeen ja tarkastamaan pitoisuudet ennen varsinaista potilaan annoksen laskemista ja lääkkeenantoa.
Maalaisjärjellä selviää siis useimmissa tapauksissa, peruslaskutaito edesauttaa seitsemän oikein lääkehoidon tuloksen saavuttamista ja harjoittelu tekee mestarin -klisee toimii tässäkin varsin mukavasti – lääkehoito ei olekaan tähtitiedettä!
Lääkehoidon osaamista päivitettävä säännöllisesti
Suomalaistutkimuksen mukaan sairaanhoitajaopiskelijoiden teoreettista osaamista ei painoteta tarpeeksi ja opetus vaihtelee eri oppilaitosten välillä. Tästä johtuen on tärkeää, että sairaanhoitajilla on mahdollisuus päivittää omaa lääkehoidon ja lääkelaskennan osaamistaan säännöllisesti. Turvallisen lääkehoidon toteuttaminen edellyttää koulutettuja ammattihenkilöitä, esimiestyötä sekä henkilökunnan osaamisen seuraamista ja varmistamista.
Työnantajan vastuulla on huolehtia siitä, että työntekijöillä on tehtäviensä suorittamiseen tarvittava osaaminen sekä siitä, että lääkehoito on potilaille turvallista.
On hyvä muistaa, että lääkelaskuosaamista pohjustaa aiemmin luotu matemaattisen osaamisen perusta: mitä enemmän on ala- ja yläkoulussa ollut matematiikan tunneilla hereillä ja tehnyt tehtäviä, sitä varmemmin selviytyy hoitoalan pakollisista lääkelaskuista. Nykyhoitotyö edellyttää myös ”hoksnokkaa” ja melkoista ongelmanratkaisutaitoa. Itsenäistä työotetta. Vaikka yksikön lääkäri on päävastuussa lääkehoidosta, on hoitotyöntekijällä oltava tietotaitoa myös itsenäiseen päätöksentekoon.
Sairaanhoitajaopiskelijat joutuvat harjoittelemaan lääkelaskuja, ja heidän laskutaitoaan testataan säännöllisesti opiskelujen aikana, mutta työelämään sijoittuneet sairaanhoitajat eivät vapaaehtoisesti – ainakaan säännöllisesti – harjoittele laskemista. Lääkehoitoon liittyvät täydennyskoulutukset ovat kuitenkin hoitotyön ammattilaisten täydennyskoulutus-toivelistojen kärjissä. Lieneekö syy pakollisissa työyksiköiden lääkehoidon osaamisen näytöissä? Niitä läpäisemätön ei lääkehoitoa voi toteuttaa.
Miten saisimme lääkaskumatematiikasta hitusen mediaseksikkäämpää ja houkuttelevampaa? Onko sinulla vinkkejä hoitotyön lääkehoitomatematiikkaan?
P.S. Voit harjoitella lääkelaskuja esimerkiksi täällä! Tutustu myös kattavaan lääkehoidon verkko-opintokokonaisuuteen. Kirjaudu Skholeen ja saat kaksi viikkoa ilmaista harjoitteluaikaa!
Tarttumapinnoilla
Minna