Minua pyydettiin kirjoittamaan blogi eri-ikäisten opiskelijoiden ohjaamisesta. Mitä eroa ja yhtäläisyyksiä on nuoren ja aikuisen opiskelijan ohjaamisessa ja mitä kannattaisi ottaa huomioon? Pohdittuani aihetta, löysin 10 keskeistä asiaa, joista voisi olla työpaikkaohjaajalle hyötyä. Lue vinkit ja pohdinnat alta.

Kuva Unsplash: Patty Brito

1. Tärkeintä ensikohtaamisessa on, että et oleta tai luule mitään

Kun oppilaitoksen opettaja on antanut opiskelijalle luvan aloittaa jakson, on ennen aloitusta tehty varmastikin sopimus, jolloin tiedät jakson pituuden ja mikä jakso on kyseessä sekä myös oppimisen tavoitteita sekä vastuita ja velvollisuuksia puolin ja toisin.  Työnantajallasi on myös varmasti yhteistyösuhde oppilaitokseen ja olet ehkä jo ollut oppilaitoksen järjestämässä työpaikkaohjaajakoulutuksessa, jolloin olet saanut valmiuksia ohjata erilaisia, eri ikäisiä ja eri vaiheessa olevia opiskelijoita.

Työpaikoilla on monenlaisia kokemuksia opiskelijoista ja käsityksiä heidän osaamisestaan. Tehyn joulukuussa 2020 työpaikkaohjaajille tekemän kyselyn mukaan, opiskelijoiden työelämävalmiudet ovat melko hyvät. Vain joidenkin (22%) ohjaajien mielestä opiskelijoiden valmiudet olivat melko huonot, mikä oli saman suuntainen tulos, kun aiemmin saatu tulos kysyttäessä samaa opiskelijoilta, joista 31% koki valmiutensa melko huonoiksi. Mutta siis enemmistön mielestä, eli 67 % ohjaajista oli sitä mieltä, että opiskelijoiden valmiudet ovat melko hyvät heidän tullessaan harjoitteluun.

"Nykyiset opiskelijat ei osaa mitään"

Vuodesta toiseen korviini kantautuu, ettei nykyiset opiskelijat osaa mitään. Muistan tätä mantraa hoetun jo omien opintojeni aikana ja siitä sentään on jo kolmisenkymmentä vuotta. Mitä sitten on ”mitään” tai mitä osattiin ennen paremmin ja milloin se oli enemmän ja paremmin? Ja silti tuloksien mukaan osaamista on.

Ohjaa kuten halusit itseäsi ohjattavan ja samalla älä.

Osaamista ja valmiuksia siis on, mutta opiskelijat ovat hyvin erilaisia tarpeiltaan kuin myös tavoitteiltaan. Kukin tarvitsee omanlaistaan ohjausta ja tukea. Jos ohjaat, kuten olisit halunnut itseäsi ohjattavan, unohdat, etteivät muut ole kuin sinä. Tutustu avoimin mielin ja kysy, kuuntele ja ota vastaan uteliaana uusi opiskelija - tuleva kollega.

Opiskelijat ovat erilaisia oppimisvalmiuksiltaan ja -haasteiltaan, motivaatioltaan, kokemustaustaltaan, persoonaltaan ja elämäntilanteiltaan. Jos olettaa, että kaikilla opiskelijoilla on yhtä hyvät tai huonot lähtökohdat, saattaa ensikohtaaminen värittää koko jakson epämieluisaksi kokemukseksi molemmin puolin. Myös jos olettaa, että kaikki nuoret ja toisaalta aikuiset ovat samanlaisia.

2. Arvioi lähtötaso ja aloita helposta edeten haastavampaan

Alun tutustumisen jälkeen, voit arvioida lähtötasoa aloittaen pienistä tehtävistä ja edeten sitten haastavampiin. Opiskelija voisi aloittaa tutustuen ensin sinuun ohjaajana, työpaikkaan, ohjeisiin, käytäntöihin ja sitten työhön. Perehtymisen aikana opiskelijalle saattaa riittää, että saa seurata ohjaajan työskentelyä. Pikkuhiljaa opiskelija on valmis tekemään itse ja siirtymään kohti itsenäisempää tekemistä ja tällöin voidaan jo lisätä myös oppimiseen haasteita.

On tärkeää, että olette keskustelleet opiskelijan kanssa hänen tavoitteistaan. Mitä opiskelijan tulisi oppia jakson aikana ja mitä saavuttaa? Millainen tavoitetaso opiskelijalla on? Riittääkö hänelle, että läpäisee jakson rimaa hipoen, vai havitteleeko hän kiitettävää. Onko opiskelija innokas oppimaan yli tavoitteiden?

3. Älä vähättele aiempaa osaamista, muista kokemuksista ja ammateista voi ammentaa paljonkin

Jotkut opiskelijat saavat palautetta työpaikalta, että ovat tulleet ”takki liian auki” ja tuoneet liikaa esille aiempaa osaamistaan tai ammattiaan. Aikuisopiskelijan taustat ovat moninaiset. Joillakin on useitakin ammatteja ja kaikilla jonkinalaista kokemusta niin työstä, kuin ehkä työttömyydestäkin. Aikuiset eivät ole ensimmäistä kertaa oppimassa ja he rakentavat uuden osaamisen aiemman osaamisensa ja kokemuksensa päälle.

Kun nuori oppii uutta ja ihmeellistä, rakentaa aikuinen uuden osaamisen aiemman osaamisen ja kokemuksen päälle.

Erilaisista taustasta tulleet opiskelijat voivat osaamisellaan rikastaa myös hoitotyötä. Työpaikat voivat näin hyötyä opiskelijan osaamisesta ja oppiminen voi muodostua vuorovaikutteiseksi. Parhaimmillaan ajattelen, että aikuisoppija, kuin nuorikin sekä saa, että antaa.

4. Huomioi lastensuojelu ja työlainsäädäntö alaikäisten kanssa

Nuoret opiskelijat ovat työpaikoilla harjoittelemassa työn lisäksi työelämän pelisääntöjä. Joillekin opiskelijoille harjoittelu työpaikalla voi olla heidän elämänsä ensimmäinen kosketus työelämään. Kokemus hoitotyöstä perustuu usein vain koulussa opittuihin asioihin ja ”nukkeleikkeihin”. Vastuullinen työ, uusi ympäristö ja samalla oppimisen paineet voivat olla jännittäviä ja joskus pelottaviakin. Perusasiatkin ”oikeiden ihmisten” kanssa voivat olla uusia.

On ihan eri asia vaihtaa vaipat aikuiselle ihmiselle, kuin nukelle.

Sen lisäksi, että lempeästi kohtaa tuoreen hoitotyön oppijan, on tärkeää muistaa lastensuojelullinen näkökulma. Alle 18 vuotiaiden työlainsäädäntöä tulee noudattaa eikä heitä saa asettaa tilanteisiin, jotka voivat järkyttää, kuten kuolevien tai haastavien potilaiden hoito.

5. Kuuntele aikuisenkin toiveet, koska joskus muun elämän ja opintojen yhteensovittaminen on haaste

Usein opiskelijani sanovat minulle, että ”hei mulla on elämäkin”. Näin sanovat sekä nuoret, että aikuiset. Elämällä lie tarkoittavat kaikkea muuta, kuin opiskelua ja harjoittelujaksoja. Se elämä voi koostua perheen kanssa puuhaamisesta ja arjen pyörityksestä, kavereista, harrastuksista ja työstä.

"Mulla on hei elämäkin"

Elämää voidaan elää yksin, kaksin tai ryhmässä. Vaikka tuon ”salatun elämän” ei pidä näkyä työssä eikä siten harjoittelussakaan, se muu elämä väistämättä vaikuttaa. Esimerkiksi yksinhuoltajan pitää saada järjestettyä lastenhoito, töissä on pakko käydä harjoittelun lomassa, että saa rahat riittämään, rakasta harrastusta ei halua lopettaa harjoittelun takia. Syitä yksilöllisen harjoitteluohjelman järjestämiseen on monia. Jos opiskelija pyytää työvuorojen järjestelyä, kuuntele ja mahdollista myös joustot.

6. Luota ja anna tehdä itse

Kun taitoja ja osaamista on karttunut, tulee aika osoittaa luottamusta. Anna opiskelijan itse tehdä. Työ opitaan parhaiten tekemällä. Valvo tekemistä, jotta se tuntuu turvalliselta ja anna palautetta. Vastuu antaa tunteen pärjäämisestä ja tuo tärkeitä onnistumisen kokemuksia.

7. Auta haasteissa, tehtävissä ja opettajan arviointiin valmistautumisessa

Joskus oppimiseen tulee haasteita, joihin opiskelija tarvitsee opettajan tuen lisäksi tukea työpaikkaohjaajalta. Tehtävien teko saattaa takuta ja näyttösuunnitelmat tai arviointiin valmistautuminen voi tuntua työläältä. Opiskelija ei saata uskaltaa pyytää apua. Entä jos tarjoaisit sitä?

8. Anna palautetta ja käy ohjauskeskusteluja

Kaikki tarvitsevat palautetta ja erityisesti opiskelijat, jotka ovat oppimassa. Suomalainen sanonta – ”ellei mitään kuulu, sujuu työt hyvin” – on surullista. Palautetta tarvitsevat kaikki.

Tehy julkaisi kesäkuussa 2021 hoitajaopiskelijoiden ohjauksesta tehdyn kyselyn tulokset, joiden mukaan tavoite- ja arviointikeskustelut toteutuivat usein ja puolet vastasivat niiden toteutuneen aina. Vastaajista osa oli opiskelijoita.

Palautteella on monenlaisia merkityksiä. Sen avulla voimaannutaan, arvioidaan nykytilaa, kehitytään ja kehitetään. Säännöllisen palautteen avulla voidaan korjata myös toimintamalleja, jotta opiskelija oppii jo alusta lähtien tekemään asiat hoitotyön suosituksien mukaisesti. Palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat taitoja, joita voi harjoitella. Lue palautteesta lisää blogistani Ihana, kamala palaute.

9. Arvioi tekemistä objektiivisesti oppimistavoitteiden tai arviointikriteereiden perusteella

Arviointi on vastuullista ja vaativaa työtä. Arviointi perustuu aina jonkinlaisiin kriteereihin, joten onneksi arvioinnin perusteita ei tarvitse keksiä itse. Pyydä apua kollegalta tai opettajalta, jos olet epävarma. Arvioinnin ei tule perustua ikään tai sukupuoleen, persoonallisuuteen tai vastaaviin tekijöihin, vaan toimintaan ja tavoitteisiin.

Hoitajat arvioivat päivittäin hoidon toteutumista ja onnistumista, jonka periaatteet eivät ole kovinkaan kaukana oppimisen arvioinnista. Oppiminen on oppimisen prosessi ihan niin kuin hoitotyössä hoitotyön prosessi. Molemmat prosessit etenevät tarpeiden määrittelystä, tavoitteiden asettamisen kautta keinoista päättämiseen, sitten toteuttaan suunniteltu ja lopuksi on arvioinnin aika.

10. Ole lempeä, mutta samalla vaativa, jotta kukin yltäisi parhaaseensa

Ole salliva, mutta samalla jämäkkä, jotta sinuun voi luottaa. Pedagogiikassa puhutaan nykyään rakkaudellisesta pedagogiikasta. Voisiko olla olemassa rakkaudellista ohjausta?

Lisää vinkkejä ohjaustehtävään saa muun muassa Super-liiton työpaikkaohjaajille tekemästä Onnistuneen ohjauksen periaatteet oppaasta (2020), mikä mielestäni sopii kaikille hoitotyön opiskelijoita ohjaaville. Skholen kurssitarjonnasta löydät kurssin opiskelusta ja oppimisesta.

Katri Thurman on pulppuvan pirskahteleva, luova ja innostuva ekstrovertti sekä multitaskaaja-ajattelija. Katri on terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja, hoitotyön opettaja, tietokirjailija ja työnohjaaja STOry. Katri harrastaa vapaa-ajallaan opintojen ja muun lisäksi teatteria, josta hän saa eväitä opetustyöhön. Katri on kiinnostunut hoitotyön ja pedagogiikan ajankohtaisuuksista, digitalisaatiosta, työhyvinvoinnista, vuorovaikutuksesta ja etiikasta sekä arvoista ja näitä hän pohtii blogissaan.

Blogin tekstin tarjoaa Skhole
Skhole on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan verkkokoulutuspalvelu, joka kulkee mukana sekä koulutuksen järjestäjän että työntekijän matkalla. Palvelu sopii täydennyskoulutukseen niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yrityksille kuin opiskelun tueksi alan opiskelijoille.
Kokeile Skholea kaksi viikkoa ilmaiseksi!