Menetelmä vuorovaikutuksen tukemiseen

Mentalisointi eli mielentäminen tarkoittaa kykyä pitää mieli mielessä. Mentalisaatiosta käytetään myös nimeä mielentäminen. Mielentäminen on kykyä tunnistaa oman mielen toiminnan sekä oman käyttäytymisen vaikutus muihin ihmisiin ja päinvastoin. (Larmo 2010.) Mentalisaatio liittyy aina ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja se merkitsee ennen kaikkea kykyä pohtia, huomioida ja ymmärtää erilaisia mielen tiloja itsessä ja muissa. Erilaisilla mielen tiloilla tarkoitetaan esimerkikis tunteita, ajatuksia, kuvitelmia ja uskomuksia (Pajulo 2016.) Omien ja toisten tunteiden ja ajatuksien huomiointi, tulkinta ja niiden hyväksyminen ovat terveissä vuorovaikutussuhteissa, kuten perheen keskinäisessä vuorovaikutuksessa, välttämättömiä (Pajulo 2015).

Mentalisaatiota vahvistavaa työskentelyä voi käyttää missä tahansa työskennellessä ja se soveltuu hoitotyön lisäksi myös työhyhteisöihin ja johtamiseen. Menetelmä soveltuu hoitotyössä erityisesti vanhemmuuden tukemiseen ja sitä voi hyödyntää jokaisella sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla, kuten perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa sekä kolmannella ja yksityisellä sektorilla. (Pajulo 2015.)

Miten mentalisaatio kehittyy

Mentalisaatiokyky kehittyy lapsuudessa varhaisessa vuorovaikutussuhteessa (Larmo 2010, Pajulo 2016) ja se kehittyy vahemman mentalisaation myötä (Pajulo 2016). Jo vuoden ikäisenä lapsi voi erottaa oman ja toisen mielen toisistaan (Larmo 2010). Mikäli mentalisaatiokyky ei pääse kehittymään normaalisti, se voi olla yhteydessä varhaisiin traumakokemuksiin, ihmissuhdeongelmiin, vakaviin psyykkisiin häiriöihin ja elämänhallinnan puutteeseen. Vanhemman mentalisaatiokyky takroittaa kykyä ja ennen kaikkea halua pohtia lapsen kokemusta ja tunnetta erilaisissa arikissa tilanteissa, esimerkiksi mitä lapsi tuntee ja kokee, kun hän reagoi tietyllä tavalla. Vanhempien tunteiden sanoittaminen on yksi keskeinen keino pohtia tunteita, joita he havaitsevat itsessä tai lapsessa ja näin lapsen kyky havaita omia tunteita kehittyy. (Pajulo 2016.)

Mitä mentalisaatio hoitotyössä tarkoittaa?

Kuten lapsena, mentalisaatiokyky kehittyy vanhemman mentalisaatiokyvyn kautta, myös hoitosuhteessa asiakkaan mentalisaatiokyky pääsee kehittymään hoitajan kyvystä mentalisaoida suhteessa häneen (Pajulo 2016).

Mentalisaatiolla ei pyritä ongelmien ratkaisuun tai sairauksien parantamiseen vaan se pyrkii edistämään yksilön kykyä tehdä itse tarvittavia muutoksia. Mentalisaatiota vahvistava työskentely vaatii hoitajalta itseltään hybää mentalisaatiokykyä ja mentalisaatiota vahvistavaa asennetta. Hoitajana tulee olla avoin, utelias ja kiinnostunut omasta ja asiakkaan mielentilasta (Pajulo 2016.)

Miten toimin mentalisaatiota vahvistaen?

Mentalisaatio toteutuu vuorovaikutussuhteessa ja asiakkaan kanssa tunteita ja ajatuksia voi herätellä erilaisilla apukysymyksillä. Hoitajan esittämillä kysymyksillä ohjataan asiakas itse pohtimaan omaa tunnettaan ja omaa reaktiotaan tilanteeseen. Omien toimintatapojen, ajattelun ja kokemuksen pohdinta ja vanhemman kohdalla myös niiden vaikutus lapseen ovat keskeisiä asioita, joita tulee nostaa keskusteluun hoitajan toimesta. Lisäksi on tärkeää nostaa asiakkaan kiinnostuksen kohteeksi myös muiden vuorovaikutukseen osallistuneiden tunteet ja kokemukset. (esim Pajulo 2015, Pajulo 2016, Larmo 2010).

Esimerkkejä, joilla herätetään ajatuksia käsiteltävästä tilanteesta:

• Mitä muuta se voisi tarkoittaa, kuin että ...? ​
• Mitä sinulle tulee mieleen, kun mietit tätä?​
• Kertoisitko, mitä mielessäsi oli sillä hetkellä?​
• Miltä Maijasta mahtoi tuntua tällä hetkellä?​
• Mitähän Maija mahtoi ajatella siinä tilanteessa?​
• Miten sinun reagointi mahtoi vaikuttaa Maijaan?

Kysymykset on hyvä esittää avoimien kysymyksien muodossa, eli siten, että niihin ei voi vastata kyllä/ei, vaan vastaus on monisanaisempi. Hoitajana on hyvä tehdä tarkentavia kysymyksiä ja kannustaa asiakasta pohtimaan asiaa myös niistä näkökulmista, mistä hän ei itse olisi tullut asiaa miettineeksi. Kysymyksillä johdatellaan asiakasta ymmärtämään omia ja toisten mielen tiloja paremmin.

Jos kiinnostuit mentalisaation kehittymisestä, tutustu tarkemmin varhaisen vuorovaikutussuhteen merkitykseen ja erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin!

Anetta on terveystieteiden maisteri ja hoitotyön lehtori. Hänen työkokemus on kertynyt mielenterveys- ja päihdehoitotyöstä, jota hän myös tuleville sairaanhoitajille opettaa. Ammattitaitoaan hän kehittää eri osa-alueilla muun muassa keikkailemalla sairaanhoitajana ja lisäksi Anetta on aloittamassa tohtoriopinnot yliopistolla. Opettajan työssään Anetta inspiroituu haasteista, uuden oppimisesta ja ennen kaikkea opiskelijoiden onnistumisista. Vapaa-aikana vastapainoa työlle tuo koira, ystävät, luonto ja liikunta.

Lähteet:

Larmo, A. 2010. Mentalisaatio - kyky pitää mieli mielessä.  Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim 126 (6), 616-622.

Pajulo, M., Salo, S. & Pyykkönen, N. 2016. Mentalisaatio ja reflektiivinen funktio. Teoksessa: Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Duodecim.

Pajulo, M., Salo, S. & Pyykkönen, N. 2015. Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim 131 (11), 1050-1057.