Kysyin somessa vähän aikaa sitten, mitä ihmisille tulee ensimmäiseksi mieleen kouluterkasta. Sieltähän paljastui varsin mielenkiintoisia ajatuksia, niitä stereotypioitakin ehkä. Jäin miettimään mistä ajatukset muodostuvat? Omista kokemuksista? Olettamuksista? Yhteiskunnan luomasta kuvasta? No, tässä seuraavassa niistä kolme. Yhdistätkö sinä nämä ajatukset kouluterkkoihin?

Piikkitäti

Kyllä, juuri nyt influenssarokotusaikaan olen tätä(kin). Piikit vaan viuhuvat, kun täällä koululla ja kunnan yleisissä influenssarokotuspäivissä työtäni teen. Piikkihän on neula ja piikittäminen on rokottamista, joten piikkejähän ei oikeastaan ole olemassa :) Mun asiakkaat, yläkoululaiset ja lukiolaiset ovat yleensä rohkeita rokotteen ottajia. Vain joskus tarvitaan sirkustemppuja rokotuksen laittamiseksi. Pistoskammoista helpottaa musiikin kuunteleminen, huomion toisaalle vienti (kaverit mukana) tai vaikka hengitysharjoitus. Onko niin, että sinä muistat kouluajoista vain ne käynnit terkalla, jossa rokotettiin?

Mobilat

Kyllä, täällä usein tuoksuu myös mobilat tai joku muu voide:) Usein se on ystäväni kylmägeeli, joka pelastaa monesta pulasta. Nilkan ja ranteen nyrjähdykset, kipeät hartiat tai niska, saa päivittäin osansa kylmägeelistä. Täällä tuoksuu siis menthol ja eukalyptus. Joskus geeliä päätyy myös mun silmiin… AUTS! Toki muillakin rasvoilla on käyttöä. Kortisonia ihottumiin, perusvoidetta ihon kuivuuteen jne. Ihan perushommaa siis.

Monesti puhutaan siitä, mitä kaikkea terveydenhoitajien kaapista löytyy tai saa löytyä. Onko lääkerasvan käyttö perusteltua kouluterveydenhuollossa vai pitäisikö jokaiselta oppilaalta löytyä repusta omansa? ?Saako terveydenhoitaja lääkitä päänsärkyä käsikauppalääkkeillä Voiko kouluterkka antaa avaavaa lääkettä astmaatikolle hengenahdistukseen?

Ei koskaan paikalla

Apua, ei tätä! Onko todella näin? Tunnustan kyllä, että lappu on välillä luukulla, mutta että ei koskaan olisi paikalla. Toki silloin, kun oppilaalla on asiaa ja en ole täällä, niin varmasti tuntuu siltä, että ”toi ei oo koskaan paikalla”. Myös silloin, kun ovella on jonoa ja olen varattu, niin asiakkaasta tuntuu varmasti siltä, että ”tonne ei koskaan pääse”. Ja silloinhan tämä stereotypia saa vahvistusta. Meikä on paikalla aika paljon kyllä. Ja jos en ole, niin oon somen päässä. Mut tavoittaa kyllä joka päivä, ainakin virtuaalisesti. Mä oon aktiivisesti avannut ovet. Niin fyysisesti kuin virtuaalisesti ja panostanut siihen, että asiakkaalle tulisi tunne, että olen tavoitettavissa.

Mitä sinulle tulee mieleen kouluterkasta? Millaisia kokemuksia sinulla on kouluterveydenhuollosta ja kouluajan hyvinvoinnistasi? Onko nämä stereotypiat mielestäsi totta?

Tämä terkka toivottelee kaikille lukioille iloista ja mieleenpainuvaan joulunaikaa ja terveyttä tulevaan vuoteen!