En ole varmasti ainoa, joka on huomannut meneillään olevan koronakriisin kiristävän vannetta pään ympärillä. Tilanne kiristävän myös jotain muuta. Vyötä.
Koronavirus-tarkoittaa-yhta--asiaa---Nyt-on-saatava-rasvaa-ja-sokeria_27.4.2020_Pexels
Miten lohdulliselta tuntuukaan, kun kaikkialla toitotetaan, että pysy kotona. Nyt saa oikein luvan kanssa röhnöttää kotona kuin ihka oikea sohvaperuna. Tuijottaa ahdistuneena silmät lautasina iltauutisia, kun korona sitä ja korona tätä. Samalla itseään voi hemmotella, rauhoitella ja lohduttaa suklaakonvehdeilla, metukkaleivillä, donitseilla, jäätelöllä, karkeilla ja milloin milläkin herkulla.

Seuraavana aamuna iskevä morkkis, itsensä syyllistäminen ja niskasta kiinni ottaminen eivät auta laihtumaan. Eihän kenenkään edes kuulu laihduttaa. Sen sijaan pitäisi oppia järkevää painonhallintaa. Toisilta se käy kuin luonnostaan, mutta ei kaikilta. Minulla on terävät ruuanvarastoimisen vaistot tallella, eikä minkäänlaista himoa ylimääräiseen liikuntaan.

Suklaat lähtevät viimeistään kassalta mukaan

Kriisitilanteessa luolahenkilön aivot viestittävät, että äkkiä keho täyteen vararasvaa, koska nyt on stressin paikka ja vaaratilanne. Ruoka voi minä hetkenä tahansa loppua. On vain yksi mutta. Ruoka ei Suomesta syömällä lopu, vaikka sitä tulee ahdistuneena lapattua kitaan ylimäärin.

Elektroniikkaliikkeen kassan vieressä valtavat suklaapussit ovat könttäalennuksessa. Ne on aseteltu esille mukamas puolihuolimattomasti. Suklaat lähtevät suurella todennäköisyydellä tällaisen töiden jälkeen hevosennälkäisenä ja kassajonossa koronavirustartuntaa hermoilevan rasvapalleron mukaan. Odotan vain aikaa, jolloin näen kilon taloussokeripussin kyljessä tarran: ei lisättyä sokeria. Ja ostan sen.

Syömisen tulisi olla palkitseva ja positiivinen juttu. Ei pakkoajatuksia keittiökaapin ylähyllylle jemmatusta suklaalevystä tai pahimmillaan syömishäiriöön johtavaa painogrammojen kyttäystä. Järkevästi syöminen on hiton vaikeaa. Suvereenisti syytän siitä suussa sulavaa mainontaa ja joka tuutista ylipursuavaa herkullisten ruokatuotteiden ovelaa markkinointia. En tietenkään soimaa ylensyönnistä itseäni, koska itsesyytökset ovat kurjia. Olen ansainnut jokaisen herkkuhetken.

Pyknikko tietokirjailija ei hevin lähde lenkille

Tietokirjailijana istuudun läppärin ruudun eteen ja alan selvittää lihavuudesta kertovia aineistoja. Skholen ravitsemus ja terveys-verkkokurssilla puhutaan kivasti lihavuuden ja ylipainon hoidosta elintapahoitona. Sitä suunnittelee ja toteuttaa perusterveydenhuollon ryhmä, johon kuuluu ainakin lääkäri, hoitaja ja ravitsemusterapeutti. Sairaanhoitajana mietin itsestäni, että kappas, suutarin lapsella ei ole kenkiä.

Lihavuus käypä hoito -suosituksesta luen lihavuusleikkauksesta. Opin, ettei oikotietä onneen ole. Vain sairaalloista lihavuutta voidaan hoitaa kirurgisesti. Sitä voitaneen harkita, jos asianmukainen konservatiivinen hoito ei tuota pysyvää laihtumistulosta. Pahus.

Painonhallintatalo kehottaa itsehoitoon. Sopiva kylläisyys -verkkoartikkelista ajaudun lukemaan Sydän-merkin verkkosivun blogia. Sen mukaan pitäisi hengitellä kotona tai raikkaassa ulkoilmassa ja löytää harava, harjanvarsi tai golfmaila jumppaharjoitteisiin. En omista niistä yhtäkään. Himourheilijana olisin tässä ajassa jo käynyt lenkillä, naurahdan itsekseni katsoessani kemppijumppaohjeita ruudulta.

Ennen 1000 kalorin polttamista on uhrauduttava

Seuraavaksi googletan listan urheilulajeista, jotka polttavat eniten kilokaloreita. Tehokkain laji on juokseminen. Yök. Squash pitää listan kakkospaikkaa, sykkeen korkealla ja kuluttaa jopa 1000 kaloria tunnissa. Mielessäni sanon ei kiitos läskin ihmisen nololle sydänkohtaukselle squash-kentän lattialla. Listan kolmannen sijan maastohiihtoon ei löydy onneksi ulkoa lunta, mutta lajia kohtaan löytyisi koululiikuntatrauma. Neljäntenä listalla on vauhdikas uinti. Se voisi polttaa 800 kaloria tunnissa, mutta mitä tarkoittaa vauhdikas uinti? Aika raskasta.

Pelkkien laihdu… ei, kun elintapaverkkosivujen selailukin alkaa uuvuttaa. Suljen läppärin ja päätän aloittaa lihavuuden itsehoidon huomenna. Mutta uljas taisto uusien elintapojen puolesta voi alkaa tietysti vain herkuttomasta kodista. Tänä iltana läskin on siis uhrattava kehonsa viimeisen kerran. On rohkeasti syötävä suklaalevy keittiökaapin ylähyllyltä pois homehtumasta. Huomenna aloitan rehujen syömisen.

Blogin tekstin tarjoaa Skhole
Skhole on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan verkkokoulutuspalvelu, joka kulkee mukana sekä koulutuksen järjestäjän että työntekijän matkalla. Palvelu sopii täydennyskoulutukseen niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yrityksille kuin opiskelun tueksi alan opiskelijoille.
Kokeile Skholea kaksi viikkoa ilmaiseksi!