Kohtaukset hoidetaan potilaan tilan ja voimassa olevien hoito-ohjeiden mukaan. Tämä on helppoa, tai huomattavasti helpompaa verrattuna kohtaamisiin, jotka ovat hoitotyön pehmeämpiä tilanteita. Vai ovatko ne?

Kohtaukset hoidetaan potilaan tilan ja voimassa olevien hoito-ohjeiden mukaan. Tämä on helppoa, tai huomattavasti helpompaa verrattuna kohtaamisiin, jotka ovat hoitotyön pehmeämpiä tilanteita. Vai ovatko ne?

Molemmille on aikansa ja paikkansa. Ilman kohtauksia ei ole kohtaamisia. Huonosti hoidettu kohtaaminen voi johtaa kohtaukseen. Hoitotyön prosessi lähtee heti väärille urille.

Olen miettinyt tätä viime aikoina ensihoitajan työn ohella. Pystyykö ensihoitaja vaikuttamaan potilaan kokemuksiin saamasta hoidosta ja toisaalta voiko ensihoitaja huomioida tämän omassa työssään? Luin joitain vuosia sitten Hesarista, että Helsingin pelastuslaitoksella työskenteli aikoinaan kokenut ensihoitaja, joka pyrki potilaan tilan salliessa kättelemään jokaisen kohtaamansa potilaan samalla kun hän esitteli itsensä.

Tämä on kohtaamista.

Pelastuslaitoksen ensihoitaja sai tällä ”pehmeällä” tempulla hyvän kontaktin potilaaseen ja potilas ei tajunnut, että ensihoitaja teki samalla hänestä ensiarvion. Kättelyn ohella ensihoitaja tunnusteli potilaalta rannepulssin ja sai samalla tärkeää tietoa potilaan orientaatiosta sekä neurologisesta statuksesta. Hoitotyön prosessi ja työdiagnoosin työstäminen sai tällä menettelyllä hyvän alun. Oikeaa työdiagnoosia seuraa aina hoito-ohjeiden mukainen hoito joka parhaimmassa tapauksessa tuo potilaan oireille nopean helpotuksen. Samalla oikea työdiagnoosi nopeuttaa potilaan jatkohoitoa ja potilas hyötyy tästä selvästi.

Jos hoitaja kohtaa potilaan huonosti, siitä seuraa kohtaus. Potilas kokee turvattomuutta, joka vaikuttaa suoraan annettavaan hoitoon ja annetun hoidon vasteeseen. Tällainen kohtaus on kallis, ja tällaisella kohtauksenna saattaa olla todella huonot seuraukset. Potilaalle annettu hoito ei toimi halutulla tavalla ja potilas kärsii siitä. Samalla tuhlataan hoitotyön rajallisia ja kustannukseltaan kalliita resursseja.

Pehmeä hoitotyön tilanne

Minulla oli tämän kesän aikana ambulanssissa potilaana iäkkäämpi potilas, jota kuljetimme jatkohoitopaikkaan. Potilas oli pelokas, kipeä ja väsähtänyt. Kuljetuksen aikana juttelin potilaalle rauhoitellen häntä ja keskustelun edetessä selvisi, että potilas oli työskennellyt takavuosina samassa sairaalassa ja samana vuonna, jossa itse olen syntynyt. En tiedä, onko sama potilas hoitanut äitiäni ja minua, mutta tilanne oli aika tunteikas molemmin puolin. Siinä hän oli nyt minun potilaanani. Huomasin keskustelun edetessä, että potilaan kivut hävisivät hetkellisesti ja hänen väsymyksensä väistyi. Muistan myös potilaan hymyn ja sen, miten hän piti minun kädestäni kiinni koko loppukuljetuksen ajan.

Hoitotyö on täynnä kohtaamisia.

Hoitotyössä potilas on aina hoitotyön keskiössä. Jokainen potilas on erilainen ja hoitaja voi kiireestä huolimatta huomioida jokaisen potilaan yksilönä. Tällä tavoin toimimalla voidaan välttää kalliita kohtauksia ja siten helpottaa edes vähän suuren kuormituksen alla olevaa ensihoidon ja päivystyksen työtaakkaa, vaikka kohtaaminen saattaa viedä hoitajalta hänen kallista työaikaansa.

Ensihoitaja on paljon vartijana toimiessaan ensihoitotehtävällä.

Potilaan sen hetkisen hoidettavan tilan lisäksi on paljon huomioitavia asioita jotka vaativat hoitajan huomion. Yhtenä esimerkkinä on yksin asuvat vanhukset. Ensihoitajan tulee aina tehdä arvio myös siitä minkälainen toimintakyky potilaalla on vaikka potilaalla on mahdollisesti kotihoidon tuki käytössään. Toimintakyvyn arviointi vaikuttaa oleellisesti potilaan jatkohoitoon. Voidaan puhua, että tällainen toiminta on ensihoidossa niin sanotusti pehmeämpää toimintaa kovien ensihoitotemppujen ohella. Kuitenkin tällainen toiminta tulee lisääntymään sitä mukaa kun väestö ikääntyy. Onhan iäkkäät potilaan yksi suurimmista yksittäisistä potilasryhmistä joita ensihoitajat kohtaavat kentällä. Tässäkin kohtaa voidaan todeta, että oikein totetutetulla kohtaamisella voidaan määritellä potilaan toimintakykyä kattavasti ja potilas hyötyy tästä merkittävästi.


Teemu Väänänen on reipas Stadista lähtöisin oleva salolainen sairaanhoitajaopiskelija, perustason ensihoitaja ja turva-alan ammattilainen. Sairaanhoitajaopintojen myötä Teemulle on tullut tutuksi mm. erikoissairaanhoidon sisätautiyksikkö, akuuttipsykoosiosastot, saattohoito sekä sairaalan päivystys. Teemu on helposti lähestyttävä, läsnäoleva ja akuuteissa tilanteissa viihtyvä, joka on kaiken aikaa lapsenomaisen utelias oppimaan uutta akuuttihoidon saralla. Kiireisen opiskelija-arjen vastapainona Teemu harrastaa perhokalastusta, retkiautoilua ja vaeltamista.

Blogin tekstin tarjoaa Skhole
Skhole on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan verkkokoulutuspalvelu, joka kulkee mukana sekä koulutuksen järjestäjän että työntekijän matkalla. Palvelu sopii täydennyskoulutukseen niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yrityksille kuin opiskelun tueksi alan opiskelijoille.
Kokeile Skholea kaksi viikkoa ilmaiseksi!