Kiusaamista, häirintää vai väkivaltaa?

En kirjoita tästä aiheesta ensimmäistä kertaa, enkä varmaan viimeistäkään, vaikka minua turhauttaa koko aihe. Turhauttaa siksi, kun mitkään kansalliset lait, ohjeet, kampanjat tai hankkeet eivät tunnu estävän kiusaamista, häirintää ja väkivaltaa. Siksi kirjoitan taas siitä, että kiusaaminen ei ole mikään vähäteltävä pikkujuttu ja siihen pitää puuttua. Väkivalta, jota ”kiusaaminen ja häirintä” mielestäni ovat, vaurioittaa yksilöä pitkäaikaisesti tai jopa pysyvästi. Kiusaaminen voi johtaa jopa kuolemaan.

Kiusaaminen sanana on vähättelevä - onko häirintäkään sanana parempi?

Jo sana kiusaaminen tulisi mielestäni poistaa myös lapsia, nuoria ja opiskelijoita koskevasta lainsäädännöstä. Työturvallisuuslaissa mainittu häirintäkään ei mielestäni kuvaa sitä henkistä väkivaltaa, jota se pahimmillaan ja kevyimmilläänkin on. Kiusaaminen ja häirintä ovat lisäksi hyvin epämääräisesti määriteltyjä lainsäädössä ja niiden todentaminen on siksi vaikeaa. Pohdin myös, että missä kohtaa menee se raja, jolloin kiusaaminen ja häirintä muuttuvat rangaistavaksi väkivallaksi? Fyysinen töniminen, lyöminen, potkiminen jne. ovat selvää väkivaltaa, mutta miten tunnistaa ja todentaa henkinen väkivalta?  Kuinka todistaa olevansa henkisen väkivallan uhri?

Miksi käsillä olevaa tietoa ja osaamista ei käytetä ja missä näkyvät kampanjoiden vaikutukset?

Tietoa puuttumiseen ja kiusaamistilanteiden hoitoon on saatavilla. Tietoa on ollut jo vuosikymmeniä meillä kaikilla, kuin myös opettajilla, kasvattajilla ja esihenkilöillä. Tietämättömyydestä ei siis voi olla kyse.

Tiedon lisäksi aiheen ympärille on luotu erilaisia kampanjoita, joissa muun muassa Duudsonit ovat olleet mukana. Käytössä on KiVa koulu -malli ja kiusaaminen mainitaan koulujen järjestyssäännöissäkin. Kouluaika ja opiskelu ovat näistäkin keinoista huolimatta monille piinaa.

Mikä on kaiken tiedon ja kampanjoinnin hyöty, kun ihmiset tuntuvat edelleen kiusaavan toisiaan jopa hengiltä?

Myös työpaikkakiusaamista vastaan on kampanjoitu sekä valtakunnallisten työhyvinvointiohjelmien puitteissa, että eri ammattiliittojen toimesta. Työturvallisuuslaki säätää häirinnästä ja aiheesta on tuotettu useita ohjeita ja oppaita työntekijöille ja johdolle. Silti työpaikoilla kiusataan niin paljon, että suurelta osin sen vuoksi Suomi jäi vaille voittoa kisatessaan Euroopan parhaan työelämän tittelistä.

Kiusaamista on ollut aina ja useimmilla meillä on omakohtaisia kokemuksia siitä

Kiusaamista on esiintynyt kautta historian ja useimmilla meistä on omakohtaisia kiusaamiskokemuksia. Minäkään en ole tällaisilta kokemuksilta säästynyt. Tilastollisesti kiusaaminen työpaikoillakin on yleistä ja suunta ei vaikuttaisi kohentuneen viime aikoinakaan.

Onneksi yleinen suhtautuminen on kuitenkin muuttunut siten, että enää ei niin vahvasti ajatella kiusaamisen olevan kiusatun syytä ja ikään kuin ansaittua kohtelua. Aikoinaan kiusaamista pidettiin jotenkin itsestään selvänä. Olipa kiusatuista jopa laadittu profilointeja, joissa väitettiin tiettyjen piirteiden, olemuksen tai olemisen muodon altistavan kiusaamiselle.

”Älä ole sellainen, jota kiusataan” – viesti oli suurempi, kuin kiusaajien toimintaan puuttuminen.

Kokemukset ja muistot kiusaamisesta ovat raskaita. Kiusatut muistavat nämä kokemukset läpi elämänsä ja myös sen, kuinka kiusaamiseen oli puututtu. Tai oikeammin muistavat sen, kuinka siihen ei puututtu ja miten kokemusta vähäteltiin.  Jotkut muistelevat jopa joutuneensa pyytämään kiusaajiltaan anteeksikin.

Useat kiusaamiskokemukset tunnutaan edelleen lakaistavan maton alle ja kiusattua saatetaan vain pitää ”liian herkkänä” tai "se on vain sinun kokemuksesi". Jopa konkreettiset todisteet saatetaan ohittaa mitättöminä.   Usein kiusattu jää yksin ja joutuu selviytyäkseen vaihtamaan koulua, työpaikkaa ja jopa asuinpaikkaa. Tämä ei mitenkään ole minun oikeudentajuni mukaista.

Puuttuminen on kaikkien velvollisuus, joskin se vaatii rohkeutta

Olen surullinen, turhautunut ja vihainenkin kaikista niistä kuulemistani, lukemistani ja todistamistani kiusaamistilanteista, jotka ovat tulleet tietooni tai paljastuneet minulle tavalla tai toisella. Olen lapsesta saakka puolustanut heikompia ja hyväksynyt erilaisuutta enkä voi hyväksyä kiusaamista mitenkään.

Olen myös aina ajatellut, että rohkea puuttuminen ja kiusatun puolustaminen on parempi vaihtoehto, kuin vain seurata sivusta tai sulkea silmät ja korvat. Silti niin moni valitsee sivusta seuraajan roolin ja ehkä jopa lähtevät kiusaamiseen mukaan. Rohkea puuttuminen ei ole aina helppoa ja siinä sivussa saattaa saada itsekin osansa, mutta silti se on edelleen minulle se tapa, jonka valitsen mieluummin.

Opettajana, työsuojelun edustajana tai kollegana ja miksi ei sivullisenakin, velvollisuuteni on puuttua kaikenlaiseen kiusaamiseen, häirintään ja väkivaltaan. Toki fyysisen väkivallan tilanteisiin puuttumisessa tulee huolehtia omasta turvallisuudesta. Mutta vähintä, mitä näissäkin uhkaavissa tilanteissa voi tehdä, on hankkia apua. Hoitotyössä eettiset ohjeet kannustavat puuttumaan myös hankaliin tilanteisiin ja ylläpitämään hyvää työilmapiiriä, etiikan kurssin löydät Shkolen tarjonnasta, jos haluat täydentää osaamistasi.

Miksi kiusaaja kiusaa?

Syyt kiusaamiseen ja häirintään sekä väkivaltaan ovat moninaiset. Mitään yksittäistä ja helposti osoitettavaa syytä ei useinkaan löydy ja harva edes tunnustaa kiusanneensa saatikka pyytää anteeksi.

Syinä kiusaamiseen voidaan arvella olevan kateus, epävarmuus, pelko, heikko erilaisuuden sietäminen tai omien tarpeiden tavoittelu muiden kustannuksella. Listaa voisi vielä jatkaa, mutta oleellista on, että kuka tahansa voi tulla kiusatuksi ja joutua häirinnän ja väkivallan uhriksi. Kukaan ei ansaitse tulla kiusatuksi.

Kysyn sinulta kiusaaja...

Olisiko minun pienennettävä itseni, jotta sinä voisit olla isompi? Pitäisikö minun olla hiljaa, jotta vain sinun äänesi kuuluisi? Tulisiko minun olla näkymättömämpi, jotta sinä voisit ottaa koko näyttämön? Sammutanko itseni, jotta sinä saisit loistaa kirkkaammin?

Miten voisin olla, jotta saisin olla minä?

Joskus kiusaaminen voi saada alkunsa väärinymmärryksistä ja tulkinnoista ja ellei tilanteeseen puututa ajoissa, voi kiusaamisen kierre laajeta ja kasvaa. Joskus kiusaaminen etenee jopa siten, että kiusattu kokee koko yhteisön kiusaavan.

Hyvä työkulttuuri ehkäisee kiusaamista. Toisaalta työkulttuureista voidaan tunnistaa kiusaamiselle ja häirinnälle altistavia riskitekijöitä, kuten esimerkiksi keskinäinen kilpailu, epämääräiset vastuut ja huono johtaminen.

Kiusaaminen on kuitenkin mielestäni aina tekijänsä valinta. Kiusaaja valitsee ilkeyden, kavaluuden, mustamaalauksen, vähättelyn ja joukkojen kokoamisen sekä muut kiusaamisen ja häirinnän keinot. Kiusaaja saattaa kokea toimintansa oikeutetuksi, varsinkin jos hän saa vedettyä toimintaansa mukaan muitakin ja erityisesti jos hän saa esihenkilön tuen toiminnalleen. Kiusaamisessa on usein kyse vallankäytöstä. Lopulta vain kiusaaja tietää oman toimintansa motiivit. Kiusatun osalle jää haavoittava kokemus ja kiusaamisen todistaminen.

Miten autat kiusattua ja häirittyä?

Huomaa kiusaaminen ja puutu siihen. Kysy kiusatulta, mitä kuuluu ja voitko auttaa. Oleellista on olla läsnä ja kuunnella, antaa aikaa sekä olla vähättelemättä kokemusta.  Ole kiitollinen siitä luottamuksesta, jota henkilö sinulle osoittaa avautuessaan. Suojele kiusattua äläkä kerro hänen kokemuksistaan tai ajatuksistaan muille ilman hänen lupaansa, ellei kyseessä ole selvä rikos.

Kannusta kiusattua tunnistamaan tilanne ja pohtimaan, mitä oikeasti on tapahtunut.  Mikä on konkretiaa ja mikä on tunnetta ja tulkintaa? Konkreettiset asiat voi kirjata myöhempää selvittelyä varten ylös esimerkiksi työsuojelu- tai rikosilmoitusta varten. Työterveyslaitoksen sivulta muiden muassa  löydät tietoa kiusaamisesta, eli siitä mitä se on ja toisaalta myös siitä, mikä ei ole kiusaamista.

Jos tunnistatte kiusaamisen tai häirinnän, kannusta kiusattua hakemaan apua, jos itse et voi asiaa edistää enempää. Kiusaamisesta tai sen epäilystä voi ilmoittaa opettajille tai työpaikan esihenkilölle, joiden velvollisuus on lainkin mukaan selvittää tilannetta. Työpaikalla on työsuojeluvaltuutetut ja luottamusmiehet, joiden velvollisuus on myös auttaa näissä tilanteissa. Sitten on vielä Aluehallintovirasto ja poliisi, joihin voi olla yhteydessä, jos muut keinot eivät auta.

Ja lopuksi ehdotan, että sanotaan kiusaamiselle EI! Lisäksi toivon, että suhtautuisimme toisiimme hyväntahtoisesti ja empaattisesti, että emme omien tarpeidemme tai pätemisen, tai vastaavan, vuoksi jyräisi toisia allemme, vaan toimisimme rehdisti. Ja lopuksi toivon, että meillä olisi rohkeutta puuttua ja aikaa auttaa.

Katri Thurman on pulppuvan pirskahteleva, luova ja innostuva ekstrovertti sekä multitaskaaja-ajattelija. Katri on terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja, hoitotyön opettaja, tietokirjailija ja työnohjaaja STOry. Katri harrastaa vapaa-ajallaan opintojen ja muun lisäksi teatteria, josta hän saa eväitä opetustyöhön. Katri on kiinnostunut hoitotyön ja pedagogiikan ajankohtaisuuksista, digitalisaatiosta, työhyvinvoinnista, vuorovaikutuksesta ja etiikasta sekä arvoista ja näitä hän pohtii blogissaan.