Hoitoalan kesätöissä - kauheeta vai kivaa?

Näin kesälomalla tuli mieleeni omat kesätyökokemukseni. Kauhut ja kivat hetket. Olin siis aloittanut terkkaopinnot 2005 ja hoitoalan kesätyöt kutsui mua, ihan täysin hoitaja-raakiletta, seuraavana kesänä. Olin kauhusta kankeana, jännitin. Aatelin silti olevani järkevä aikuinen jolla on kaksi kättä, olisin varmasti avuksi. Pakkohan sitä jostain oli aloittaa. Hypätään siis muutamien vuosien taakse, hoitourani alkuvaiheisiin.

2006 Geriatrinen osasto. Lähihoitajan sijaisuus.

Apua. Hermostutti. Onks tää nyt mun juttu? Osaisinko mitään? Pidettäisiinkö minusta? Osastolta ei ole jäänyt kovinkaan montaa muistijälkeä. Tunsin olevani näkymätön, hoidin varmaan välttämättömän. En osannut muuta. Muistan ajatelleeni, että pitääkö olla jatkuvasti juoksemassa, vastailemassa muiden hoitajien potilaiden kelloihin, pitäisikö auttaa rauhallisina hetkinä laikkareita tms? Ruokakärryjen tulo oli pelastus. Olin avuksi ruoan jakamisessa ja ruokailussa auttamisessa. Sen osasin. Jotain tein oikein, koska mua pyydettiin joulun aikaan sijaistamaan. Jouluna oli valtava norovirusepidemia…….

2007 Lastentaudit. Sairaanhoitajan sijaisuus.

Olin saanut kasaan sen verran opintopisteitä, että sain toimia sairaanhoitajan sijaisena. En aloittanut helpoimmasta päästä. En vielä tajunnut mihin itseni laitoin. Tämä oli kova koulu. Osaston ilmapiiri vaikutti minusta huonolta. Oli kiire, ei perehdytystä, ei aikaa kertoa toimintatavoista, kysyminen oli hankalaa. Välillä sain apua ja vastauksia, välillä en. Oli vaan pakko pärjätä. Kesä oli pitkä ja ahdistava, toisaalta todella opettava. Jostain syystä en saanut suuta auki, olisinhan voinut vaikka marssia osastonhoitajan puheille ja kertoa kokemuksistani.

Sinä kesänä tuli tutuksi perfuusorit, tippalaskurit, shuntit, trakeostomiat ja lasten lääkehoito monine tarkastuksineen. Näin myös mitä alkoholimyrkytys ja huumeiden yliannostus voi lapsille ja nuorille tehdä. Törmäsin ekaa kertaa syömishäiriöpotilaisiin, vakaviin allergisiin reaktioihin ja oli kohdattava vakavasti loukkaantuneiden tai sairastuneiden lasten vanhempia. Minulle selvisi myös se, että perushoidolla, läsnäololla ja säännöllisillä ruokailuilla on valtava vaikutus myös lasten ja nuorten parantumiseen. (kiitos ihana lastenhoitaja – sinua minä muistelen lämmöllä)

Päällimmäisenä mielessä on silti se, miten minut kohdattiin, miten minua kohdeltiin, kuinka huonosti autettiin. Juhannuksena osastolla oli tapana viettää nyyttäreitä. Juhannuspäivänä työssä olevat kokoontuivat juhannuspöytään nauttimaan yhdessä lounasta. Minulle perinteestä ei kerrottu. Sain kylmän katseen ja määräyksen syödä omat evääni toisessa pöydässä, koska en ollut tuonut mukanani mitään.
 
2008 Kotisairaanhoito. Terveydenhoitajan sijaisuus.

Nyt kutsui kotiin vietävä hoito. Muistan pitkät välimatkat asiakkaalta toiselle, maltillisen työtahdin ja asiakkaiden kiitokset. Työ oli yksinäistä, mutta sain tarvittaessa yhteyden työkavereihin ja lääkäriin puhelimitse. Lääkkeiden jaot, marevan mittaukset, verinäytteet, säärihaavat yms. tulivat tutuiksi. Välillä en tiennyt mitä tehdä, miten haavaa hoitaa. Onneksi asiakkaat itse tiesivät ja ymmärsivät tietämättömyyteni. Sain tökkiä neulalla useasti (harjaannuin tässä kesän kuluessa kyllä ), ennen kuin suoni löytyi ja labranäyteputket täyttyivät. Joskus oli aikaa auttaa asiakasta suihkussa (ymmärtääkseni se kuului kotihoidolle) ja juoda kahvit. Välillä söin lounassalaattia asiakkaan syödessä omaa lounastaan, välillä pysähdyin keskelle maaseutua lounastamaan. Vitsit oli siinä vaiheessa vähissä kun autosta puhkesi rengas ja kerran minulta loppui bensa 😊. Kaiken kaikkiaan hyvä kesä !

2009 Kuntoutuskeskus. Sairaanhoitajan sijaisuus.

Oli siistiä saada tehdä sairaanhoidollista työtä jossain muussa ympäristössä kuin sairaalassa. Kuntoutuskeskuksessa oli oma tunnelmansa. Kuntoutusasiakkaat oli pääsääntöisesti jotakin neurologista sairautta sairastavia ihmisiä. Veteraanikuntoutujiakin oli. Tutustuin MS-tautia ja ALSia sairastaviin ihaniin ihmisiin. Kuoleman uhka tuli lähelle. Kiitollisuus elämästä, pienistä asioista nauttiminen, onnellisuus lähimmistä nousivat itsellekin pintaan. Sairaanhoitajan työhön kuului joskus myös viriketoiminta ja ulkoiluunkin oli aikaa. Olin ekaa kertaa vastuussa osaston päiväohjelmasta lääkehoitoineen. Onneksi kokeneet perushoitajat kertoivat mitä minun piti tehdä. Kompuroin monesti, tein virheitä, mutta tällä osastolla niillekin oli tilaa. Hieno kokemus !

2010 Naistentaudit. Sairaanhoitajan sijaisuus.

Olin valmistunut keväällä ja olin nyt ”täysivaltainen” terkka ja sairaanhoitaja. Tämä osasto oli PARASTA IKINÄ. Ihana osastonhoitaja huolehti, että minut otettiin vastaan hyvin. Sain perehdytystä, apua ja ilmapiiri oli avoin kysymyksilleni. Huikea henkilökunta kysyi alati tarvitsenko apua. Sain myös aluksi vähemmän potilaita vastuulleni. Jännitin silti monta viikkoa, mutta fiilis oli hyvä. Minulla oli vapaus kehittyä omaan tahtiin. Voi kuinka tärkeää tämä olikaan. Kädentaitoni kehittyivät. Kanyloinnit, katetroinnit, nenämahaletkun laittaminen, haavanhoidot, dreenit…. Ajan kuluessa hoidin keskenmenoja, raskauden keskeytyksiä, syöpäpotilaita, erilaisiin gynen leikkauksiin tulevia naisia. Naisen lähes koko elämänkaari oli läsnä.

Kohdalleni sattui kesällä ensimmäinen vainaja. Toki olin vainajan laitossa auttanut, mutta nyt minun vuorollani, minun potilaani menehtyi. Kuolema oli odotettu, rauhallinen. Mutta minulle tunteita herättävä kokemus. Minun oli soitettava lääkärille, ilmoitettava omaisille jne. Tässäkään tilanteessa en jäänyt yksin. Tilanteessa läsnä oli myös koko ajan toinen hoitaja ja tapaukseen palattiin myös useasti ja ajatuksiani haluttiin kuulla. Viihdyin osastolla seuraavaan kevääseen saakka. Huikea paikka.

Seuraavat kaksi kesää tein terkan sijaisuuksia äitiys- ja lastenneuvoloissa. Vuodesta 2013 lähtien olen saanut nauttia kesälomista. Kesäloman merkitys on mieletön. Hoitotyössä, jos missä pitää päästä olotilaan, missä mieli puhdistuu ja akut latautuu. Tämä kesä on ollut täynnä hellettä, rakkaita ihmisiä ja itselle tärkeitä asioita.Kesätyövuosista päällimmäisenä mielessä ei ole potilastapaukset, asiakkaat joita kohtasin tai taidot mitkä opin. Mielessä on se, miten minua kohdeltiin, kuinka mut kohdattin ja millainen ilmapiiri eri työpaikoissa oli. Sekä hyvät että huonot kokemukset opettavat, se on selvää. Mutta toivon kovasti kaikille, varsinkin ekaa kesää hoitotyön parissa työskenteleville, positiivisia kokemuksia sekä rohkeutta kertoa epäkohdista.

Vielä on kesää jäljellä. Kuulemisiin !