Käytännön hoitotyön urapolut ja vastuunmukainen palkkaus ovat tukossa
Hoitajaksi valmistuttuaan huomaa äkkiä olevansa alansa huipulla. Siis mitä tulee palkkaukseen ja etenemismahdollisuuksiin erityisesti käytännön hoitotyössä. Tähän ajatukseen tyssää monen kunniahimoisen hoitajan ura hoitotyössä. Osataanko hoitajien vahvuuksia hyödyntää oikein?
Hoitajan mielenkiintoisessa työssä ovat urapolut tukossa
Hoitoalaa, sen koulutusta ja tutkimusta kehitetään huimaa vauhtia. Hoitajana voi erikoistua vaikka mihin mielenkiintoiseen aiheeseen. Käytännössä se tarkoittaa, että käytät aikaa ja rahaa täydennyskoulutukseen. Opiskelet ja tentit vaikkapa Skholen tarjoamat yli 1 000 verkkoluentoa tai valmistut vaikkapa psykoterapeutiksi. Voisit käyttää osaamistasi esimerkiksi psykiatrian polklinikalla. Mutta palkanlisä on muutaman kympin luokkaa tai ei mitään.
Tulevaisuuden sote-keskuksissa tarvitaan monenlaista hoitotyön osaamista ja lisää esimerkiksi hoitajien itsenäisiä vastaanottoja. Mahdollisuuksia tehdä työtehtäviä, joihin syttyy yhä uudelleen intohimo autettavan parhaaksi. Herää huoli, mistä saadaan tuhansittain hoitajia tekemään kädet savessa töitä, jos urapolut ovat tukossa. Silloin ei yksin auta, että työnantajalle ja hoitajalle on säädetty täydennyskoulutusvelvollisuus.
Tehtäväsiirtoja ei voi tehdä loputtomiin
Hoitajille on pitkään siirretty työtehtäviä muilta ammattilaisilta. Yhtenä suurena syynä ovat olleet säästöt. Tehtäväsiirrot on silti markkinoitu toisenlaisessa paketissa. On luvattu hoitokäytäntöjen sujuvoituvan, asiakaslähtöisyyden parantuvan ja työkuvan laajentamisen motivoivan hoitajaa. Se kaikki on totta, mutta hoitajilta on siirryttävä samalla pois muita tehtäviä.
On tärkeää, että tehtäväsiirrot tehdään määräysten sijasta suunnitelmallisesti yhdessä hoitajien kanssa. Lasketaan resurssit kuntoon hoitajien vahvuuksia hyödyntäen. Ei niin, että hoitaja on omien töidensä ja tehtäväsiirtojen jälkeen siistijä, kokki, pyykkäri, talonmies, sosiaaliapu, postinjakaja, sihteeri, palveluneuvoja ja toimistotyöntekijä. Eri tehtäviä varten on omat koulutetut ammattilaisensa. Tehtäväsiirtoja kun ei voi tehdä loputtomiin hoitajan uupumatta.
Hoitajan urapolku kuntoon ja vahvuudet käyttöön
Mitä sitten ehdotan ratkaisuksi? Käytännön hoitotyön urapolkumallin käyttöönottoa. Siinä edetään perushoitotyöstä kohti erikoistuneempaa osaamista. Esimerkiksi kliinisenä asiantuntijana hoitaja kehittää itsenäisesti kliinistä hoitotyötä, kouluttaa, ja tukee henkilökuntaa näyttöön perustuvassa hoitotyössä. Tällä urapolun osalla ei siis tarkoiteta vielä siirtymistä vaikkapa hallinnollisiin tehtäviin potilastyöstä.
Urapolku tulee tehdä läpinäkyväksi kaikille hoitajille perehdytyksestä lähtien. Ansiotason on noustava osaamisen, koulutuksen ja vastuun lisääntymisen mukaan. Hoitotyön urapolkumalleja on tehty useita. Joitain niistä on käytössä Suomessa ja ulkomailla. On tullut aika ihan tosissaan tuulettaa sote-alan rakenteita ja ottaa hoitajien vahvuudet käyttöön. Motivoida hoitajapulassa hoitajia jatkamaan, viihtymään ja haastamaan itsensä käytännön hoitotyössä.
Lue myös: 8 syytä, miksi hoitajat hakeutuvat hoitoalalle.
Jan Holmberg on terveysalan monitoimimies. Hän toimii kouluttajana, tietokirjailijana ja on koulutukseltaan sairaanhoitaja (ylempi AMK) ja ammatillinen opettaja. Janilta sujuu somemanagerointi, oppimateriaalien tekeminen ja bloggaaminen yhtä hyvin kuin kansainvälisissä hankkeissa luoviminen. Hän on koukuttava kirjoittaja, jonka mottoja ovat rohkeus, kehittäminen ja tulevaisuuteen katsominen. Vapaa-ajalla hän lukee, kuuntelee ja pyrkii keskittymään tärkeisiin hetkiin ja ihmisiin elämässään.