Jaksamisen perustana etiikka ja motivaatio joulunakin!

Hoitotyössä työtä riittää vuorokauden ympäri ja kaikkina viikonpäivinä sekä vuodenaikoina. Hoitoa ja hoivaa tarvitaan myös jouluna. Hoitaja on töissä silloinkin, kun suurin osa meistä istuu kuusen vieressä glögilasi kädessä ja viettää aikaa rakkaidensa kanssa. Ja ellei glögi maistu, rakkaita ei saa lähelleen tai haluaa nautiskella ihan yksin, voi suurin osa meistä kuitenkin valita mieleisensä tavan viettää joulun aikaa.

Hoitaja ei saa valita eikä valita, vai saako ja valittaako?

Edellisissä blogeissani olen kirjoittanut hoitajien ja opiskelijoiden jaksamisesta. Tällä kertaa vien teemaa motivaatioon ja menneeseen raskaaseen vuoteen. Pohdin, mikä saa hoitajan jaksamaan? Mikä auttaa jaksamaan ja millaista on olla töissä silloin, kun muut juhlivat? Osuuko arvaukseni oikeaan, jos epäilen motivaation ja arvojen olevan jaksamisen taustalla?

Hoitaja on jo ammattiaan valitessaan ja koulutukseen hakeutuessaan jollakin tavalla tiennyt, että mitä hoitajan työ käytännössä tarkoittaa ja mitä se edellyttää. Ja jos nämä eivät ihan vielä hakeutumisvaiheessa ole olleet selvillä, niin varmasti jo aika nopeasti ne ovat selvinneet.

Sairaanhoitajaksi ja lähihoitajaksi opiskeleva tietää, että suurin osa työtehtävistä on kolmivuorotyötä ja työtä tehdään myös viikonloppuisin ja pyhinä. Hoitajille selviää myös, millaisessa erityisessä asemassa he ovat kansallisissa poikkeustiloissa. Vuoden 2020 aikana selvisi myös muulle väestölle, että hoitajat erityisenä ammattikuntana voidaan määrätä töihin Valmiuslain perusteella.

Motivoiko pakkotyö hoitajaa?

Kun keväällä valmiuslakia suunniteltiin, olin valmis hyppäämään opettajan hommista antamaan oman panokseni koronataisteluun. Valmiuslaki tuli voimaan, mutta en kutsua saanut. Hyvä niin, koska vastaan hoitotyön opettajana tulevien hoitajien osaamisen karttumisesta poikkeusaikanakin. Olisin silti ollut valmis pyörittämään vaikka koronaklinikkaa, koska hoitajana olen sitoutunut hoitajuuteeni ja tiedän, mitä ammattipätevyys tarkoittaa, vaikka en hoitotyössä toimikaan.

Miksi olisin ollut valmis pakkotyöhön saattaa moni miettiä ja ymmärrän sen.

Moni hoitaja ei laillani ollut halukas tai valmis pakotettuun työhön ja muun muassa eläköityneet tuttavani pelkäsivät, että joutuvat eläkkeeltä tulemaan töihin. Keskustelua oli suuntaan ja toiseen sekä myös pelkoja suhteessa työhön, osaamiseen ja omaan turvallisuuteen. Valmiuslain perusteella ei ”vastentahtoisia” kuitenkaan määrätty töihin. Tai toisaalta määrättiin kuntien sisällä. Nämä tehtävästä toiseen siirrot ehkä olivat osin epäonnistuneita näin sivusta seuraajan silmin.

Kevään koronakriisissä siirrettiin hoitajia sellaisiin tehtäviin, joissa he kokivat epävarmuutta ja osaamattomuutta. Uskon, että oli varmasti haastavaa hypätä vanhustenhoitoon vaikkapa suun terveydenhuollosta tai päiväkodista. Saattoi tuolloin monelta siirretyltä hoitajalta itku päästä, mutta siitäkin hoitajat selvisivät.

Millaista on olla joulukin töissä, miten jaksaa tänäkin vuonna?

Joulu on hoitotyössä erilaista aikaa jo työvuorojen suunnittelusta lähtien. Perheelliset haluavat pitää vapaata ja sinkut saavat aina jouluvuorot? Vai onko sinkuilla hoitajilla mahdollisuus pitää myös joulu vapaana ja saattaako perheellinen haluta jouluvuoroja? Kyllä ja kyllä. Muistan itse perheellisenä halunneeni tehdä joulunakin työvuoroja, koska niistä sai hyvän korvauksen ja jouluna töissä päivystyksessäkin oli ihan omanlaisensa tunnelma - sellainen joulun tunnelma.

Muistan, kuinka vilkkaan päivystyksen aattoaamun työvuorosta työkaveri soitti kotiin ja antoi ohjeita perheelle, milloin laittavat joululaatikot uuniin. Minuakin perhe odotti pakettien avaamiseen. Joulupäivänä jälleen töihin hoitamaan joulun tapaturmia, kinkun sulatusvaivoja ja juhlinnasta provosoituneita perussairauksia.  

Ei se joulu päivystyksessä mitään tip tap menoa ollut, vaan kuormittavaakin kaikissa elämän realismin muodoissa.

Surullisimpia olivat ne tilanteet, joissa omaiset olivat päättäneet jouluaattona, että juuri nyt he eivät enää jaksa hoivata ikääntynyttä omaistaan. Joulupäivänä vanhukselle olisi pitänyt löytää laitospaikka. Surullista oli myös niiden ihmisten kohtaaminen, joille joulu ei ollut "hyvä, lämmin ja hellä", vaan esimerkiksi kasvojen ja vartalon väkivallan seurauksia pyrittiin korjaamaan niin hyvin, kuin mahdollista. Jouluna hoidon tarve tuntui usein olevan erilainen ja myös työ tuntui erilaiselta.

Jouluna jotenkin tuntui, että näin tämän tulee olla. Minua ja kollegoitani tarvittiin, jotta ihmiset saivat tarvitsemansa avun ja heillä oli paikka mihin tulla pienessä ja isossa hädässä.  Hoitotyön arvot ja etiikka sekä inhimillisyys näyttäytyivät työssä jollakin tavoin joulun pyhinä enemmän kuin muulloin. Kokemus siitä, että tekee jotakin arvokasta ja merkityksellistä, oli yksi joulun motivaattori.

Korona-aika ja valmiuslaki on vaatinut hoitajilta paljon. Monen hoitajan lomia ja vapaapäiviä on siirretty ja jaksaminen raskaassa työssä on vaatinut veronsa. Monet kertovat uupumisesta ja viimeaikaiset uutiset valmiuslain uudelleen käyttöön ottamisesta tuntuvat monesta jo ajatuksenakin raskaalta. Miten jaksaa vieläkin eteenpäin ja milloin tämä loppuu? Voisiko edes joulun jälkeen huilata?

Riittävätkö juhlapuheet arvostuksesta motivoimaan ja jaksamaan?

Itsenäisyyspäivänä Presidentti Niinistö puolisoineen nimesi hoitajat sankareiksi. Hoitotyön merkityksellisyyden tunnustaminen oli merkittävä asia. Mutta riittääkö juhlapuheissa arvostaminen hoitajaa jaksamaan? Jaksamaan ilman konkreettista tukea? Arvostuksen siirtyminen konkreettisiksi teoiksi on jäänyt keskustelun tasolle. Keskustelua käydään muun muassa siitä, tuleeko hoitajien saada koronalisää vai ei ja kuka sen ansaitsee?

Jaksamisen avaimet ovat arvoissa ja motivaatiossa

Kaikesta huolimatta hoitajat jaksavat. Kuinka ihmeessä? Jaksamisen avaimet ovat perustehtävässä ja työkyvyn peruselementeissä. Työkyvyn perustana (Työkyvyn talo, TTL) pidetään terveyttä ja toimintakykyä, sen päälle rakentuu jaksamisen avaimeksi osaaminen, jonka jälkeen tulevat arvot, asenteet ja motivaatio. Kaiken yläpuolella on johtaminen, työyhteisö ja työn tekemisen olosuhteet.

Hoitajat tekevät arvokasta ja hyvää elämää ylläpitävää työtä ja voiko sen tärkeämpää ollakaan.

Uskon, että monelle, kuten minulle on tärkeää kokea tekeväni merkityksellistä ja eettisesti kestävää työtä. Merkitys motivoi. Hoitajat tekevät arvokasta ja hyvää elämää ylläpitävää työtä ja voiko sen tärkeämpää ollakaan. Eettiset ohjeet ja niiden noudattaminen on hoitajalle sydämen asia. Etiikka merkitsee hyvää, kaunista ja oikeaa. Arvot motivoivat ja auttavat jaksamaan tiukoissakin paikoissa.

Eettiset periaatteet ovat hoitotyön perusta ja niitäkin, kuten muitakin hoitotyön periaatteita, suosituksia ja ohjeita päivitetään aika ajoin. Skholen oivalla verkkokurssilla: Hoitotyön etiikka , voi päivittää tietonsa etiikasta. Milloin sinä viimeksi luit eettiset periaatteet?

Kiitos hoitajalle, joka nytkin olet töissä!

Kiitos sinulle hoitaja, joka tulet kotiini tai onnettomuuspaikalle ja teet kaikkesi minun vuokseni. Kiitos sinulle hoitaja, joka kiireisessä päivystyksessä teet nopeita ja oikeita hoitopäätöksiä. Kiitos sinulle teho-osaston hoitaja, leikkaussalin hoitaja, osastolla työskentelevä hoitaja, että elämme, hengitämme ja selviämme. Kiitos sinulle, joka autat uuden elämän alkuun ja huolehdit lapsistamme. Kiitos sinulle, joka hoivaat vanhuksiamme ja annat heille joulun elämyksen. Kiitos sinulle, joka pidät kuolevaa kädestä. Kiitos, kiitos siitä teille kaikille, että mahdollistitte taas mielenrauhankin jouluumme!

Katri Thurman on pulppuvan pirskahteleva, luova ja innostuva ekstrovertti sekä multitaskaaja-ajattelija. Katri on terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja, hoitotyön opettaja, tietokirjailija ja tuleva työnohjaa. Katri harrastaa vapaa-ajallaan opintojen ja muun lisäksi teatteria, josta hän saa eväitä opetustyöhön. Katri on kiinnostunut hoitotyön ja pedagogiikan ajankohtaisuuksista, digitalisaatiosta, työhyvinvoinnista, vuorovaikutuksesta ja etiikasta sekä arvoista ja näitä hän pohtii blogissaan.

Blogin tekstin tarjoaa Skhole. Skhole on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan verkkokoulutuspalvelu, joka kulkee mukana sekä koulutuksen järjestäjän että työntekijän matkalla. Palvelu sopii täydennyskoulutukseen niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yrityksille kuin opiskelun tueksi alan opiskelijoille.