Hyvät hoitajakollegat – ohjaaminen ja oppiminen eivät lopu hoitoalalla koskaan

Kouluttajana aloitan aina hoitoalan opetuksen käyttämällä sanoja hyvät hoitajakollegat. Puhun myös sairaanhoitajan työstä unelma-ammattinani kaikista tekemistäni töistä ja ammateista. Nämä sanat yllättävät kuulijat. Ne saavat opiskelijoiden aistit terävöitymään. Jään usein miettimään asiaa koulutuksen jälkeen.

Mistä opiskelijoiden reaktio kertoo?

Ajattelen, että jokainen hoitotyön opiskelija on tuleva kollegani. Muutama vuosi hoitotyön opinnoissa on yhtäkkiä ohi. Pian he ovat aamuvuorossa töissä kanssani. Ilmeisesti kaikki valmistuneet hoitajat eivät ajattele näin, eivätkä koe olevansa unelma-ammatissaan.

Puhkisäästetyt resurssit vai huono ensivaikutelmako syynä?

Mikä saa valmistuneen hoitajan ajattelemaan, että opiskelijan ohjaaminen on rasite? Ehkä siihen vaikuttaa puhkisäästetyt ohjausresurssit, lapsenkengissä oleva työhyvinvointi tai hoitajan ruma asenne. Syitä sen tarkempaa perkaamatta haluan muistuttaa hoitajakollegoitani siitä, että jokainen meistä on aloittanut alusta.

Joka ikinen meistä on ollut hoitotyön opiskelija.

Sinä olet laillani seissyt ensimmäistä kertaa jännittyneenä uuden harjoittelupaikan ovella. Aistinut heti kynnyksen ylitettyäsi osaston työilmapiirin. Saanut ohjaajastasi ensivaikutelman muutamassa sekunnissa.

Edellä mainitusta syystä jo ensimmäiseen kohtaamiseen, eleisiin ja sanoihin kannattaa kiireessäkin kiinnittää erityistä huomiota. Muistat varmasti vastaavia ensikohtaamisia omalta opiskeluajaltasi. Hyviä ja huonoja sellaisia.

Vain hyvää ohjausta saanut opiskelija tulee sijaiseksi

Aika usein käy niin, että opiskelijasta tulee työpaikan lomasijainen tai uusi työntekijä. Vain hyvää ohjausta saanut opiskelija tulee sijaiseksi. Hyvä kello kuuluu reiluista hoitoalan työpaikoista kauas.

Huonosta ohjauskokemuksesta kärsinyt opiskelija taas kiertää työpaikan kaukaa. Opettajana tiedän, mikseivät opiskelijat halua tiettyihin paikkoihin harjoitteluun. Keikkasairaanhoitajana tiedän, miksi vakihoitajien sijaiset eivät samoissa paikoissa kauaa pysy.

Voi käydä niinkin, että saat ylenkatsomasi opiskelijan myöhemmin työpariksesi. Miten suu sitten pannaan? Silloin on turha tiuskia, ettei hoitajakollega osaa riittävästi, jos aikanaan opiskelijaohjaus on ollut sutta ja sekundaa. Erityisesti, jos hoitotyöhön perehdyttäminen noudattaa samaa kaavaa.

En toki väitä, että opiskelijaohjaus olisi yksisuuntainen prosessi.

Opiskelijalta on lupa odottaa tapakäytöstä, kiinnostusta opittaviin asioihin ja teoriatietojen hallintaa. Kunnioitusta potilaita ja tehtävää työtä kohtaan. Perusjuttuja. Valmista osaamista tai sijaispulan paikkaamista taas et voi vaatia, kun kyseessä on harjoittelujakso.

Oppiminen ja ohjaaminen eivät lopu hoitoalalla koskaan

Meistä kukaan ei osaa työpaikalla kaikkea. Voin rehellisesti keikkasairaanhoitajana sanoa, että jokaisella keikalla tulee vastaan asioita, joita en hallitse. Parikymmentä vuotta alalla olleena olen aina siis hoitotyössä myös oppijan roolissa, vaikka tietyissä asioissa voin toimia ohjaajanakin.

Ilman hyvän ja osaavan hoitajakollegan apua ja neuvokkuutta meistä hoitajista kukaan ei kukaan olisi tässä. Me tarvitsemme aina hyvää perehdytystä ja täydennyskoulutusta. Oppiminen ei hoitoalalla lopu koskaan, koska ala kehittyy jatkuvasti.

Mainitsemistani syistä hyvään opiskelijaohjaukseen satsaaminen on kuin laittaisi, erityisesti tässä hoitajapulassa, rahaa pankkiin. Hoitoalalla ei ole tulevaisuutta, jos me emme näytä heti opiskelujen alussa olevalle, mitä hoitajien keskinäinen hyvä kollegiaalisuus tarkoittaa. Näytä sinä esimerkilläsi, mitä tarkoitetaan kahdella tärkeällä sanalla, hyvät hoitajakollegat.

Lue myös: Sairaanhoitajan työ – 4 asiaa, jotka olisin halunnut tietää etukäteen.

Jan Holmberg on terveysalan monitoimimies. Hän toimii kouluttajana, tietokirjailijana ja on koulutukseltaan sairaanhoitaja (ylempi AMK) ja ammatillinen opettaja. Janilta sujuu somemanagerointi, oppimateriaalien tekeminen ja bloggaaminen yhtä hyvin kuin kansainvälisissä hankkeissa luoviminen. Hän on koukuttava kirjoittaja, jonka mottoja ovat rohkeus, kehittäminen ja tulevaisuuteen katsominen. Vapaa-ajalla hän lukee, kuuntelee ja pyrkii keskittymään tärkeisiin hetkiin ja ihmisiin elämässään.