Olen yksi niistä hoitotyön opettajista, joka opetteli sunnuntai-iltana 22.3. kiireellä Zoomin käytön etäopetusta varten. Maanantaina 23.3. klo 8.30 alkoi koko päivän englanninkielinen opetus hoitotyön opiskelijoille. Onneksi opettajakollega oli aamusta apuna ja opiskelijat skarppina.

Olen pakahtua ylpeydestä, kun opettajat tekivät käskystä hurjan digiharppauksesta etäopettamiseen. Hoitotyön opetus siirtyi muutamassa vuorokaudessa kokonaan verkkoon koronaviruspandemian vuoksi. Ainoa, mikä askarrutti, oli hoitotyön kädentaitojen opettaminen. Miten etänä opetetaan vaikkapa näytteenottoa, paineluelvytystä tai ihohaavan sulkemista ompeleiden avulla?

Tulin uteliaaksi. Kysyin verkossa opettajakollegoiltani, miten heidän jättiloikkansa onnistui. Nopeasti kommenttikenttiin alkoi sadella plussia ja miinuksia. Ovathan kaikki jo ajat sitten siirtyneet kotiin tietokoneruutujen taakse. Siksi me kaipaamme opetuskokemuksien jakamista ja vertaiskokemuksia.

Etätöissä yhteisöllisyys lisääntyi

Eniten pidettiin siitä, että oma osaaminen, luovuus ja ratkaisukyky oli joutunut tulikokeeseen. Vauhti etäopetukseen siirtymisessä olisi toki voinut olla hitaampikin. Positiivinen palaute työkavereilta ja opiskelijoita auttoi jaksamaan, vaikka etäyhteydet välillä takkuilivat.

Iso osa opettajista oli huomannut saman kuin minä. Erillään työskentelyssä yhteisöllisyys oli yllättäen lisääntynyt. Kollegaa oli autettu ja jaettu enemmän etäopetusvinkkejä ja kannustusviestejä, kun aiemmin. Moni ennusti, että kriisitilanne oli alku täysin uudenlaiselle työotteelle hoitoalan opetuksessa.

Työmäärä räjähti ja selkä jumahti

Miinusta digiloikatessa tuli työmäärän räjähtämisestä reisille. Erityisesti aluksi monien opiskelijaryhmien siirtäminen yhtä aikaa verkkoon, sähköpostin tukkeutuminen viesteistä ja opiskelijoiden huoliin vastaaminen vaati venymistä iltamyöhään.

Osalla opiskelijoista ei ollut heti etäopetukseen riittävää teknistä osaamista, laitteita tai motivaatiota. Kaikki opettajatkaan eivät kokeneet itseään it-velhoiksi, ja opetuksen ohessa piti hoitaa kotityöt. Yömyöhään mietittiin erilaisia opetusvaihtoehtoja. Sopisiko vaikkapa YouTube-video hoitotyön ammatilliseksi opetusmateriaaliksi?

Jo muutaman viikon kuluttua jokainen opettaja oli huomannut etäopetuksen työläämmäksi lähiopetukseen nähden. Työpistettä oli siirrelty keittiön pöydältä silityslaudan päälle ja takaisin, ettei selkä huutaisi hoosiannaa. Digipedagogiikassa kehittyminen innosti, mutta etäyhteyksien varmistelu turhautti. Toivottiin, että kokemuksen jälkeen oppilaitoksissa huomataan, miten paljon enemmän resursseja laadukkaisiin monimuoto-opintoihin tarvitaan. Käytännön opetukseen kaivattiin hoitotyön opetukseen suunniteltuja sisältöjä ja ohjelmia.

Etäkoulutuksen arjesta huokui tekemisen meininki, ylpeys ja huoli

Kaiken kaikkiaan opetusteknologian käyttö sai enemmän plussaa kuin miinusta, kun alkuhärdellistä oli ensin selvitty. Hoitotyön opetuksessa oli hyödynnetty ryhmäkeskusteluja ja teetetty Google Docsilla ryhmätöitä. Opiskelumateriaalia oli jaettu totuttuun tapaan Moodlella ja hyödynnetty Skholen tenttityökalua. Opinnäytetyöseminaarit ja opponoinnit järjestyivät ongelmitta Zoomilla. Oppilaiden ohjaaminen ja hops-keskustelut sujuivat Skypen avulla.

Hoitotyön opettajien vastauksista huokui itsensä voittaminen, ammattiylpeys ja opiskelijoiden arvostaminen. Yhteisöllisyys syntyi luokkahuoneen sijasta nyt etänä. Samalla kannettiin huolta opiskelijoiden jaksamisesta ja käytännön harjoittelujen peruuntumisesta. Mietittiin sitäkin, että valmiuslain perusteella osa hoitotyön opettajista ja opiskelijoista voidaan temmata kouluista sairaaloihin poikkeusolon töihin. Mitä se loikka tarkoittaisi hoitotyön opetukselle ja opiskelijoiden valmistumiselle?

Lue myös: Miten jaksat hoitotyön opettaja?