Kun ensihoitaja uupuu - Mikä neuvoksi?
Hoitotyö on antamista. Hoitotyö on myös saamista. Kun nämä eivät enää ole tasapainossa niin ollaan suurissa ongelmissa. Eräs työkaverini, kokenut pitkän linjan akuuttisairaanhoitaja sanoi tässä taannoin kiireisen vuoron päätteeksi, että hän on harkinnut hoitotyöstä luopumista koska antaminen ja saaminen ei ole ollut enää pitkään aikaan tasapainossa. Vaakakuppi on enemmän antamisen puolella ja kuppi on kohta tyhjä. Syy tähän ei selvinnyt, ehkäpä korona ja sen laajat vaikutuksen sairaanhoitajan päivystystyöhön. Tai sitten syynä oli jokin muu. Jäin miettimään tätä.
Olisinko voinut auttaa työkaveriani jollain tavalla tai miksi työkaverini oli päätynyt tähän tilanteeseen?
Ensihoitajan kupin tyhjeneminen näkyy väkisinkin hoitotyössä. Hoitaja väsähtää pikkuhiljaa. Ei fyysisesti vaan enemmänkin henkisesti. Tosin fyysinen väsähtäminen tulee eteen jossain vaiheessa. Tilanne on vaarallinen ja tämä vaarantaa loppujen lopuksi potilasturvallisuuden.
Surullista.
Jos hoitaja polttaa kynttilää molemmista päistään, kynttilä palaa väkisinkin loppuun jossain kohtaa. Hoitotyöhön kuuluu osittain se, että hoitaja kokee myönteisiä saamisen tunteita pienistä hoitotyön onnistumisista. Laskimokanyyli menee ensiyrittämällä kuivan ja matalapaineisen potilaan suoneen, hoidettavana oleva potilas kiittää hoitajaa hyvästä hoidosta, potilaan omainen huomioi hoitajaa jne.
Mutta entäpäs jos ollaan tilanteessa, jossa näitä pieniä arjen hoitotyön kiitoksia tai positiivisia kokemuksia ei enää tule vastaan tai hoitaja ei henkisen väsymyksen takia tunnista niitä? Kuppi tyhjenee tai kynttilä palaa lujaa vauhtia. Pian ollaan siinä tilanteessa, että hoitaja ei pysty antamaan potilaalle parastaan.
Ota asia esille
Mielestäni jokainen hoidettava potilas ansaitsee parhaan mahdollisen hoidon. Onneksi kollegiaalisuudella voidaan paikata niitä tilanteita, joissa hoitaja itse tunnistaa oman väsymyksensä tai hoitajan tila on muuten sellainen, että parhaansa antaminen ei ole mahdollista. Näitä tilanteita voi olla siviilielämän ongelmat ja haasteet. Hyvä hoitaja voi ja uskaltaa ottaa tällaiset tilanteet esiin omassa työyhteisössä. "Hei, mulla on tänään huono päivä ja onko mahdollista, että toimit tänään vastuuhoitajana yksikössämme". Terve ja toimiva työyhteisö pystyy huomioimaan tämän hetkellisesti yksittäisten vuorojen osalta. Jos tämä surullinen tilanne jatkuu, ollaan siinä pisteessä, jossa kollegani oli loppukesän aikana.
Miten kupin tyhjeneminen voidaan estää? Yksi keskeisitä asioista on se, että hoitaja itse tunnistaa ne tilanteet, joissa hänen henkinen jaksamisensa punnitaan. Meillä jokaisella on näitä tilanteita. Voimme pyytää näihin tilanteisiin työkavereidemme apua ja tukea.
Toinen keskeinen asia on työyhteisö ja sen rooli jaksamisen tukemisessa. Työyhteisön tulee olla niin vahva ja turvallinen sekä varustettu ennalta sovituilla pelisäännöillä, että jokainen sen jäsen uskaltaa puuttua toisen jaksamiseen, jos siinä huomataan puutteita. Kolmas keskeinen asia on ennalta sovitut tukitoimet jaksamisen tueksi, esimiehen kriittistä roolia unohtamatta. Perusasioita, jotka valitettavan usein tuntuvat unohtuvan kiireen keskellä.
Miten toimia, jos huomaat, että työkaverisi on ollut väsähtänyt pidemmän aikaa? Usein paras tapa on kysyä tätä suoraan häneltä itseltään. Mitä sinulle kuuluu, kuinka jakselet? Paikka ja aika kannattaa valita huolella, saatat nimittäin tahtomattasi avata jonkin lukon, jota kyselyn kohteena oleva hoitaja on pitänyt kiinni pidemmän aikaa. Pelkästään toisen kuunteleminen saattaa auttaa työkaverin pahimman väsymyksen yli. Joskus myös halaaminen on tarpeen.
Missä antamisen raja kulkee, mitä hoitaja voi antaa potilaalle itsestään? Mitä hoitaja voi kertoa itsestään potilaalle? Tämän jokainen hoitaja päättää itse tilannekohtaisesti ammatillisuus huomioiden. Antaminen liittyy kuitenkin ensisijaisesti ammatillisiin asioihin ja potilaan hoitamiseen.
Akuutti- ja ensihoidossa potilaat vaativat jakamatonta hoitajan huomiota. Vaikka ensihoidossa hoidetaan pääsääntöisesti yhtä potilasta kerrallaan, tämä saattaa muodostua raskaaksi, jos potilas tai hänen mahdolliset omaiset ovat vaativia. Hoitaja ei voi poistua tilanteesta missään vaiheessa kuten esim. osasto- tai päivystyksessä on mahdollista tehdä. Itse olen muutaman kerran joutunut vetäytymään kahvihuoneeseen osastolla työskennellessäni ja puhumaan sen hetkisen olotilan pois työkavereilleni. Tämä ei ole mahdollista ensihoidossa vasta kuin keikan jälkeen. Tämä saattaa tyhjentää hoitajan kuppia tai polttaa kynttilää molemmista päistä.
Osaavista hoitajista on pulaa
On huolestuttavaa, että hoitajien uupuminen näkyy tilastoissa. Syyskuussa julkaistun ammattibarometrin mukaan suurta pulaa osaavasta työvoimasta on erityisesti sote-alan ammateissa. Näiden ammattien osuus pula-ammattien top 15 -listalla on nyt suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Top 1 sijalla ovat sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Top 5 sijat menevät kaikki sote-ammatteille. Osaavista hoitajista on jo pulaa ja moni uupuu työhönsä. Tämä suuntaus ei voi jatkua kauan.
Toimiva työterveyshuolto on avainasemassa työntekijöiden työssäjaksamisen varmistamisessa. Toimiva työterveyshuolto pystyy ennaltaehkäisemään työssäuupumista sekä auttamaan hoitajaa jos tilanne niin vaatii. Täältä löydät toimivaan työterveyteen liittyviä asiantuntijaluentoja ja kursseja. Kannattaa tutustua!
Mitä alussa mainitsemalleni työkaverille kuuluu? Toivon, että saan tehdä hänen kanssaan vielä joskus akuuttityötä.
Kohtauksilla,
Teemu
Teemu Väänänen on reipas Stadista lähtöisin oleva salolainen sairaanhoitajaopiskelija, perustason ensihoitaja ja turva-alan ammattilainen. Sairaanhoitajaopintojen myötä Teemulle on tullut tutuksi mm. erikoissairaanhoidon sisätautiyksikkö, akuuttipsykoosiosastot, saattohoito sekä sairaalan päivystys. Teemu on helposti lähestyttävä, läsnäoleva ja akuuteissa tilanteissa viihtyvä, joka on kaiken aikaa lapsenomaisen utelias oppimaan uutta akuuttihoidon saralla. Kiireisen opiskelija-arjen vastapainona Teemu harrastaa perhokalastusta, retkiautoilua ja vaeltamista.