Ankeuttaja ei anna armoa – työyhteisö tarvitsee optimismia!

Tiedättekö ne työtoverit, tuttavat ja ihan tuntemattomatkin, jotka löytävät jotain huonoa iloisistakin hetkistä? Usein työyhteisössä on ainakin yksi ankeuttaja. Ankeuttaja-termi on lähtöisin Harry Potter -kirjoista, joissa ankeuttaja on tarinan hirviö, joka imee ihmisistä ilon ja onnen. Tosi- ja työelämässä kutsumme ankeuttajaksi ihmistä, joka saa olemuksellaan, kommenteillaan ja omilla – melko synkillä – ajatuksillaan aikaan ikävän tunnelman, vaikka ei niin tarkoittaisikaan.

ankeuttaja1
On ajateltu, että ankeuttaja ei vie tieten tahtoen muiden hyvää mieltä, vaan puhuu ”totista totta”: huomenna sää on synkkä ja sateinen, kuten säätiedotuksessa sanottiin! Hoitotyössä ankeuttajan perusantia ovat sellaiset kommentit kuin ”Ihan oikein toimit, mutta ei se sairaanhoitajan työ pelkkiä lääkehoidon temppuja ole!”, ”Ei tätä noin voi tehdä, kyllä ennen kaikki hoidettiin paremmin!" ja ”Ihan turhaan tässä mitään kesäsijaisia rekrytoidaan, eivät he kuitenkaan osaston tavoille opi!”

Työyhteisön ankeuttaja on usein myös kyyninen. Kyynisyys on uupumisreaktio ja elämänasenne, joka muuttaa kyynikon suhtautumisen työtovereihin ja työn kohteena oleviin etäiseksi ja kylmäksi.

Ankeuttajan perusilme on totinen, hän on huolestunut, herkkä ja koko ajan toisia tarkkaileva ja arvioiva ammattilainen. Työtiimissä hän on pessimismi ja inhorealisti ja löytää aina kohdan, joka saattaa mennä pieleen.

Ankeuttaja puhisee ääneen ja ääneti. ”Enkö minä sanonut?”, ”Ei tuosta mitään tule…” ja ”Jos olisitte kuunnelleet minua…” kuuluvat ankeuttajan vakiotuhahduksiin. Kun kaikki lopulta sujuu mutkitta ja kaikin puolin mukavasti, ankeuttaja poistuu niskojaan nakellen takavasemmalle. Silloin, kun kaikki ei mene ankeuttajan tahdon mukaisesti, hän osoittaa mieltään joko olemalla hiljaa hapan tai etsimällä ikäviä asioita kollegoistaan ja potilaista.

Kielteisyys heikentää ongelmanratkaisukykyä

Tutkimusten mukaan ns. perinteinen ongelmalähtöinen työtapa johtaa negatiiviseen kierteeseen ja heikentää sitä kautta sekä työntekijän että koko organisaation kykyä toimia ja mukautua työyhteisöön ja sen toimintatapoihin.

Ankeuttaja kertoo näkemyksensä, koska toivoo muiden ajattelevan samalla tavalla kanssaan. Kyse ei ole ilkeydestä, mutta ankeuttajan viljelemät kielteiset ajatukset tarttuvat herkästi. Kielteisten tunteiden tarttumisen juuret ovat evoluutiossa: se on taannoin pitänyt ihmisryhmät elossa, kun pelko on suojannut liialta uhkarohkeudelta, viha rakentanut suojaavan rajan, ja häpeä estänyt tekemästä mitään moraalitonta.

Työyhteisöt tarvitsevat kuitenkin – muutaman peruspessimistin lisäksi – optimismia.

Ne työyhteisöt tai -tiimit, joissa toiminta on myönteistä, ovat ongelmanratkaisukykyisiä, halukkaita oppimaan uutta, kehittymään ja kehittämään. Tulevaisuus näyttäytyy valoisana ja iloinen ilme "tarttuu" lähiympäristöön. Positiivinen ajattelu tai tunnetila auttaa selviytymään stressistä sekä parantaa tutkitusti ongelmanratkaisua ja muistia. Tuloksena on tyytyväinen, hyvinvoiva ja ratkaisukeskeinen työyhteisö.

Optimismia voi opetella

Optimistinen asenne on osin perinnöllistä. Siihen, kuinka optimistisia olemme, vaikuttavat perimän lisäksi ympäristö ja suhtautumistavat. Optimistiseksi, tai ainakin optimistisemmaksi, voi halutessaan opetella. Ankeuttaja voi siis muuttua. Myönteisiä ajatuksia kannattaakin tietoisesti harjoitella: optimistit pärjäävät selvästi muita paremmin työelämässä ja sosiaalisissa suhteissa sekä elävät pidempään kuin pessimistiset inhorealistit. Jos myönteisyys ja sen opettelu tuntuvat teennäiseltä, ei haittaa – jo hyvin pienillä askeleilla voidaan päästä eteenpäin!

Ei yltiöoptimismikaan aina hyvästä ole: esimerkiksi liikenteessä tai terveyden suhteen se voi olla jopa haitallista.

Parhaiten työelämän vastoinkäymisistä selviää, kun niihin suhtautuu realistisesti mutta myönteisellä asenteella. Työyhteisöllä ja tiimityöllä on keskeinen rooli ratkaisukeskeisessä, myönteisessä työtavassa. Avoimesti keskusteleva tiimikulttuuri tukee ratkaisukeskeisyyttä ja onnistumisia hoitotyön käytännössä. Työn iloa lisäävät käytännön työn osaamisen kehittäminen, toimivat työmenetelmät, luottamus ja työyhteisön vahvuuksien huomiointi.

Viimeisenä vielä muutama vinkki siitä, miten selvitä ankeuttajan työtiimissä: pidä omasta hyvästä mielestäsi kiinni ja muista, että ankeuttajan inhorealistinen totuus ei ole ainoa totuus. Myös myönteiset ajatukset ovat arvokkaita ja totta. Vältä ikävää seuraa, sillä tunteet tarttuvat. Jos ankeuttaja vie toistuvasti hyvän mielen, hänen seuraansa kannattaa säännöstellä työn sallimissa puitteissa!

Tarttumapinnoilla
Minna

Lähteet:
Antonovsky, A. 1987. Unraveling the mystery of health: how people manage stress and stay well. San Francisco: Jossey-Bass.
Feldt, T., Mäkikangas, A. & Piitulainen, S. 2008. Persoonallisuuden riski- ja suojaavat tekijät työhyvinvoinnin näkökulmasta. Teoksessa U. Kinnunen, T. Feldt & S. Mauno(toim.), Työ leipälajina. Työhyvinvoinnin psykologiset perusteet, 2. painos. Jyväskylä: PS-kustannus.
Fischer, M. 2012. Linkages between employee and customer perceptions in business- to- business services. Väitöskirja.
Manka, M-L. Hakala, L. Nuutinen, S. & Harju, R. 2010. Työn iloa ja imua – työhyvinvoinnin ratkaisuja pientyöpaikoille
Nicholson, R. M., Leiter, M. P., Laschinger,H. K.S. 2014. Predicting cynicism as a function of trust and civility: a longitudinal analysis. Journal of Nursing Management, Nov2014; 22(8): 974-983.
Yuhsuan C. & Chan H-J. 2013. Optimism and proactive coping in relation to burnout among nurses. J of Nursing management April 2015; 23 (3): 401-408.
Blogin tekstin tarjoaa Skhole. Skhole on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan verkkokoulutuspalvelu, joka kulkee mukana sekä koulutuksen järjestäjän että työntekijän matkalla. Palvelu sopii täydennyskoulutukseen niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yrityksille kuin opiskelun tueksi alan opiskelijoille.