Älykäs ja itsenäinen – 2010-luvun sairaanhoitaja
Ei riitä, että on utelias. Pitää olla myös uuttera ja ajanhermolla, tuntosarvet ylhäällä ja katse eteenpäin. Ei riitä, että on valmistunut, pitää olla valmis rämpimään, etsimään ja löytämään. Löytämisen jälkeen jakamaan ja käyttämään. Tietoa. Sairaanhoitaja ei selviä ammattikorkeakoulukoulutuksella, oman nimen ja tittelin paljastavan rintamerkin tilaamisella tai luottamuksella siihen, että ”joku selvittää ja tietää”. On oltava rohkea ja reipas, toimittava ihan itse!
Sairaanhoitajan työ on muuttunut vuosien varrella: hoivaajasta ja lääkärin ohjeita toteuttavasta hoitajattaresta on kehittynyt hoitotyön asiantuntija, kehittäjä ja itsenäinen toimija. Sairaanhoitajalla on vastuuta enemmän kuin koskaan ennen. Vastuun ja lisääntyneiden oikeuksien lisäksi velvollisuudetkin ovat lisääntyneet. Ei riitä, että tietää työvuoronsa ja saapuu ajoissa työpaikalle, löytää tiiminsä ja keittää lääkäreiden aamukahvit. Pitää myös osata suunnitella omat vuoronsa (autonominen työvuorosuunnittelu), organisoida vuoron tiimit, hoitaa apteekkitilaukset ajoissa, huolehtia opiskelijoista ja toimia uusimman tutkitun tiedon pohjalta, näyttöön perustuen.
On tultu aikakauteen, jossa tietoa tulee jatkuvasti lisää.
Tietoa on myös koko ajan tarjolla – elämme nopeassa ja muuttuvassa maailmassa, jossa arki ja työ edellyttävät avarakatseisuutta, avointa keskustelua, some-kanavien haltuun ottoa ja itsenäistä työotetta, kuten Kaivo-Ojakin (2011) on todennut. Moniammatillisuus nostaa päätään, mutta tästä huolimatta hoitotyö kehittyy itsenäisempään suuntaan. Myös monipuolisempaan ja - ulotteisempaan. Tahti on kiireinen, ja silti pitäisi osata toimia eri tilanteissa koulutuksen, kokemuksen ja uusimman tiedon ohjaamana.
Opiskelija kysyi kerran, mihin ihmeeseen me tarvitsemme näyttöön perustuvan tiedon kurssia tai sitä tietoa, jota vieraalla kielellä joudumme kurssilla etsimään ja eteenpäin ”jalostamaan”? Vastaus on yksinkertainen: Sairaanhoitajan tulevaisuus edellyttää asennemuutosta, koulutusta, uusia tietoja ja taitoja. Pitää sekä osata etsiä tietoa että käyttää sitä omassa työssään. Senkin lisäksi, että on olemassa täydennyskoulutusta ja erikoistumisopintoja, yliopistopolkuja ja vaikka mitä uramahdollisuuksia. Tietoa tulee osata käyttää vielä opintojen jälkeenkin. Ja etenkin silloin.
Haluan opettaa niitä, jotka ovat kiinnostuneita. Haasteena pidän niitä, jotka eivät osoita kiinnostusta tai motivaatiota, mutta jotka ”lämpenevät” matkan varrella. Erityisen innon minussa herättävät ne opiskelijat, jotka janoavat lisää. Ne, joiden tuntosarvet nousevat ja jotka huomaavat itsekin kehittyvänsä, ymmärtävät ja luovat hyvää energiaa ympärilleen omalla toiminnallaan. Hymyilen herkästi kaikille. Sillä minä tiedän. Tiedän, että he kaikki kehittyvät. Opintojen alussa usein lupaan opiskelijoille (vaikka se pelottaa joka kerta yhtä paljon!), että ”Jokainen oppii. Ja opiskeluvuosien aikana te kaikki kehitytte.” Ei ole tarkoituskaan olla valmis, vaikka pätevä onkin.
2010-luvun sairaanhoitaja on älykäs, uuttera ja itsenäinen hoitoalan ammattilainen. Hän on valveutunut, omaa herkät aistit ja uskaltaa sanoa mielipiteensä.
Hoitoalan ammattilaisesta on kehittynyt vuosien varrella spontaani osaaja, potilaan asianajaja, jolle työ voi tarkoittaa oikeastaan mitä vain sairaanhoitajasta projektityöntekijään tai tiimiliideriin. Urapolkuja on lukuisia. Voi vain valita. Sairaanhoitaja on toki hoitotyön ja – määräysten toteuttaja, mutta hän on myös alati uutta tietoa hakeva kehittyvä ammattilainen, jolle koulutus luo pätevyyden, käytäntö opettaa tavoille ja kokemus tuo itsevarmuutta.
Pohdittavaksi: Miten voit hyödyntää hakemaasi tutkittua tietoa konkreettisessa hoitotyössä? Jaa hyvät käytänteet tai uudet ideasi!
Minna
Painettu lähde: Kaivo-oja J. 2011. Sairaanhoitajan ammatin tulevaisuus. Teoksessa Ranta, I. (toim.) Sairaanhoitaja asiantuntijana. Hoitotyön vuosikirja 2011. Helsinki: Fioca Oy, 180–194.