Alanvaihtaja, mutta miksi ihmeessä juuri sairaanhoitajaksi?

Aiemmin kirjoitin siitä, kuka suostuu tekemään hoitotyötä tulevaisuudessa. Sellaisista henkilöistä, jotka vaihtavat pois sairaanhoitajan työstä, koska meno ei miellytä. Mutta on myös ihmisiä, jotka vaihtavat aiemman uransa hoitotyöhön. Meri Sierla on yksi heistä.

Meri valmistui vuonna 2007 sairaanhoitajaksi. Ennen alanvaihtoa hän oli työskennellyt parikymmentä vuotta erilaisissa toimistotehtävissä. Hän on työskennellyt muun muassa johdon assistenttina kansainvälisessä rahoitusalan ohjelmistoyrityksessä. Nyt Meri on sairaanhoitaja (YAMK) ja vaihtanut leikkaussalin hoitotyöstä apulaisosastonhoitajan töihin sisätautien lähete- ja ajanvarauspoliklinikalle.

Merille ajatus alanvaihdosta syntyi eräänä maaliskuisena päivänä työpöydän ääressä. Meri ajatteli, että hän haluaisi kokea työurallaan vielä jotain uutta. Ehkä jonkinlainen neljänkympin kriisi vauhditti päätöstä, hän miettii jälkikäteen.

Meri muistelee sairaanhoitajan ammatin olleen hänen mielessään itsenäinen, kansainvälinen ja monien mahdollisuuksien ammatti. Myös työnäkymät vaikuttivat hänestä erinomaisilta.

Merin vanhemmat kaivoivat – hänen valmistuttua sairaanhoitajaksi – kätköistään hänen kuusivuotiaana tekemän piirustuksen. Kuvassa oli Merin suureksi yllätykseksi sairaanhoitaja, mikäpä muukaan. Oliko pieni sairaanhoitaja asunut hänessä aina?

Miten Meriin sitten suhtauduttiin entisessä työpaikassa, kun hän kertoi lähtevänsä takaisin koulunpenkille? Suurin osa kommenteista oli positiivisia ja kannustavia. Mahtui joukkoon myös muutama erilainen kommentti. Nelikymppinen oli niiden mukaan liian vanha vaihtamaan ammattia ja Merin potentiaali valuisi sairaanhoitajan ammatissa kommentoijan mukaan hukkaan.

Mieltä kutkuttaa kysyä Meriltä, mitä hän ajattelee alanvaihtajista. Siis niistä, jotka tekevät päinvastoin kuin hän eli vaihtavat pois hoitotyöstä. Meri vastaa topakasti, että suurin syy on vastuuseen, työmäärään ja alati kasvavaan vaatimustasoon nähden tosi pieni palkka. Lisäksi hän uumoilee, että hoitotyön raskaus yllättää erityisesti monen nuoren hoitajan.

Onneksi yhdessä ammatissa ei tarvitse sinnitellä eläkepäiviin saakka, jollei halua, Meri sanoo iloisesti. Hän lisää hätkähtävänsä edelleen sitä, miten hoitajia arvostetaan juhlapuheissa, mutta voidaan heti perään arvostella herkästi ja varsin kärkevin sanankääntein. Joskus arvostelija voi olla kollega. Yleinen hoitajiin kohdistunut viha ja ryöpytys muistuu hänen mieleensä erityisesti syksystä 2007, jolloin hoitajien lakonuhka ja joukkoirtisanoutumiset olivat lähellä.

Nykyisessä apulaisosastonhoitajan työssä Merin aiemmasta koulutuksesta ja työkokemuksesta on ollut paljon hyötyä. Hallinnollinen työ sujuu, koska hän on tottunut työskentelemään tietokoneen ja ohjelmistojen kanssa, ja junailemaan monenmoisia tilanteita maaliin. Hän ei haikaile aiempien töidensä perään. Paljon on jäljellä hyviä muistoja, mutta kaikelle on työelämässä oma aikansa, hän sanoo lämpimästi.